| Summary: | Tutkimuksessa tarkastellaan paikallisyhdistyksiä ja niiden vapaaehtoistoimintaa.
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää vapaaehtoistoiminnan muutosta suhteessa
yhdistysten kokonaistuloihin, ikään ja jäsenmäärään sekä yhdistysten tärkeinä ja
olennaisina pitämiin asioihin.
Tutkimuksen empiirisenä aineistona on ”Kolmas sektori ja innovaatiot Jyväskylässä”
-projektia varten vuonna 2001 tehty kysely jyväskyläläisille yhdistyksille.
Tutkimukseen vastasi 337 paikallisyhdistystä. Tutkimusmenetelminä käytettiin
vastausten tyypittelyä, kvantitatiivisen aineiston kvalitatiivista tutkimusorientaatiota,
ristiintaulukointeja, faktorianalyysia, summamuuttujia ja varianssianalyysia.
Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on yhteiskunnan yksilöllistymisen ja
kollektiivisen yhteistoiminnan välinen jännite. Tutkimuksen taustaksi kuvataan
suomalaisen yhdistystoiminnan ominaisuuksia sekä yhdistyksissä 1990-luvulla
tapahtuneita muutoksia. Vapaaehtoistoiminnan osalta pohditaan altruismin
merkityksiä ja kritiikkiä sekä valtion minimoimista painottavia ajatussuuntia.
Vapaaehtoistoiminta käsitetään tutkimuksessa laajasti: siihen sisältyy muun muassa
harrastustoimintaa, yhdistysten rutiinitehtäviä sekä sosiaalista tukea. Vapaaehtoisten
toiminta poikkeaa palkattujen työntekijöiden toiminnasta usealla tavalla. Noin
kolmasosa yhdistyksistä ilmoittaa vapaaehtoistoiminnan lisääntyneen vuodesta 1994
vuoteen 2001. Vahvimmin vapaaehtoistoiminnan lisääntymiseen on yhteydessä
jäsenmäärän kasvu. Eniten vapaaehtoistoiminta on lisääntynyt 1990-luvulla
perustetuissa ja suurituloisissa yhdistyksissä.
Yhdistykset pitävät suuntautumista julkiselle sektorille tärkeämpänä kuin
suuntautumista yksityiselle sektorille, mutta myös yhteistyö yksityisen sektorin
kanssa koetaan tärkeäksi. Yhdistysten erilaiset toimintaorientaatiot ovat jossain
määrin yhteydessä vapaaehtoistoiminnan muutoksiin.
|
|---|