| Yhteenveto: | Tutkielmani analysoi taloustieteellisiä ja taloussosiologisia tapoja teoretisoida postsosialistista
taloudellista muutosta itäisessä Euroopassa. Tutkimuskirjallisuus on jakaantunut siltä kannalta,
miten hahmottaa tämä muutos valtiososialistisesta uudelleenjaosta kohti kapitalistista
markkinataloutta. Yhtäältä monet tutkijat käsitteellistävät muutosta makrotason ”transitiona”
yhdestä koherentista systeemistä toiseen. Tässä näkökulmassa ei kyseenalaisteta
postsosialistisen muutoksen suuntaa, vaan sen sijaan keskeiseksi kysymykseksi nousee
muutoksen nopeus ja tapa sekä kapitalististen instituutioiden vakiinnuttaminen. Toisaalta osa
tutkijoista on ollut sitä mieltä, että jatkuvuutta muutoksessa painottava ”transformaation”
käsite kuvaa paremmin Itä-Euroopan alueen taloudellista muutosta. Transformaation
viitekehyksessä postsosialistista muutosta ei nähdä siirtymänä yhdestä järjestelmästä toiseen
vaan vanhojen institutionaalisten resurssien uudelleenjärjestelyinä, uudelleenasetteluina ja
rekombinaatioina.
Amerikkalaisen taloussosiologin David Starkin mielestä myös omistusoikeuksien
uudelleenmäärittelyn prosessi, joka oli tärkeä elementti Itä-Euroopan talouksien muutoksessa,
voidaan hahmottaa paremmin transformaation kuin transition käsitteen avulla. Starkin mukaan
taloudellisten muutosten aiheuttamien epävarmuuksien oloissa Unkarin suuryritysten johtajat
institutionalisoivat sosialismin aikakaudella yrityksiä yhdistäneet vastavuoroisuuden suhteet
vakiinnuttamalla institutionaalisen ristikkäisomistuksen verkostot, joissa yritykset omistavat
toisiaan. Näissä verkostoissa toimivat omistajina muiden yksityisten yritysten lisäksi myös
pankit ja valtion omistamat suuryritykset. Omistussuhteet muuttuvat, mutta sellaisten
rakenteiden puitteissa, joiden verkosto-ominaisuudet ilmentävät jatkuvuutta, vaikka omistajat
vaihtuvat. Starkin mukaan omistusoikeuksien uudelleenmäärittely ei ole transitio-näkemysten
olettama yksinkertainen siirtymä julkisesta omistuksesta yksityiseen omistukseen.
Postsosialistisen muutoksen myöhemmissä vaiheissa alkuperäinen suuntaus kohti
institutionaalista ristikkäisomistusta vaikuttaa kuitenkin pysähtyneen. Vaikka on myös
merkkejä siitä, että omistuksen organisoimismuodot saattavat säilyä kauemmin kuin niiden
relevantti ympäristö, useiden empiiristen analyysien mukaan 1990-luvun loppuun mennessä
suurin osa unkarilaisista yrityksistä oli siirtynyt selkeästi tunnistettavissa olevien, yksityisten
osapuolten haltuun. Postsosialistisen muutoksen yksityiskohtien valossa voidaan sanoa, että
taloudellisten verkostojen rakenteiden roolin erittely ei ole talousjärjestelmien ja niiden
muutosten sosiaalisen organisoitumisen tunnistamisen kannalta riittävää, vaan on kiinnitettävä
huomiota myös laajempiin institutionaalisiin konteksteihin.
|
|---|