| Summary: | Tämän tutkielman tarkoituksena on ollut kartoittaa ja tarkastella erilaisia syrjiviä käytäntöjä,
joihin naiset työelämässä törmäävät. Moniulotteinen syrjintä on haaste tasa-arvoisen
työympäristön toteutumiselle. Syrjintäkäytäntöjä tarkastellaan tasa-arvon, vallan ja sukupuolen
näkökulmasta. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostavat segregaation, stratifikaation
ja symbolisen väkivallan käsitteet, jotka luovat lähestymistavan syrjivien käytäntöjen
tarkasteluun.
Tutkielman aineiston muodostavat Päivi Naskalin tekemä raportti Lapin yliopiston
opiskelijoiden ja henkilökunnan tasa-arvo- ja syrjintäkokemuksista sekä Johanna Kantolan
tekemä selvitys Helsingin yliopiston yleisen valtio-opin laitoksen opiskelijoiden ja
henkilökunnan kokemuksista tasa-arvoa ja syrjintää koskien. Aineiston analyysimenetelmänä
käytetään diskurssianalyysiä, jonka avulla aineistoista saadaan poimittua sekä raportissa että
selvityksessä esiintyviä yhteisiä diskursseja (suora alistaminen, piilosyrjintä, verkostot ja
hierarkiat, syyllistäminen), mutta myös eriäviä diskursseja (kamppailu, symbolinen väkivalta ja
sukupuolinen häirintä), jotka ovat pääosassa vain toisessa aineistossa. Diskurssianalyysiin ja
tutkimuskohteen tarkasteluun tuo uuden näkökulman dispositiivin käsite, joka syventää
työelämän syrjintäilmiön tulkintaa ja käsittelyä.
Tutkielman tulokset osoittavat, että syrjintäongelmat eivät näytä juurikaan vähentyneen, vaan
syrjivät käytännöt ovat osa arkea monen ihmisen työpaikalla. Syrjivien käytäntöjen kirjo on laaja
ulottuen aina henkisestä alistamisesta fyysiseen vallankäyttöön. Lisäksi tutkielman tulokset
nostavat esiin syrjittyjen erilaisia tapoja reagoida kohtaamaansa syrjintään; tilanteeseen
alistumisen lisäksi syrjitty saattaa reagoida nousemalla vastarintaan syrjijää kohtaan tai olemalla
itse mukana häneen itseensä kohdistetussa syrjinnässä. Tutkielman tuloksista voidaan päätellä,
että tasa-arvoisen työympäristön luomiseksi on tehtävä vielä paljon töitä.
|
|---|