| Summary: | Tutkielman tavoitteena on analysoida omaishoitajien dementiapuheen rakentumista fokusryhmäkeskustelun
viitekehyksessä. Tehtävänä on tarkastella sitä, millaisia dementiaan liittyviä
tulkintarepertuaareja fokusryhmäkeskustelusta voidaan tunnistaa ja miten kyseisiä
repertuaareja käytetään ryhmäpuheessa. Kielellisen vuorovaikutuksen sisällön ja muodon
lisäksi analyysi kohdentuu myös puhetapojen tehtäviin ja potentiaalisiin seurauksiin.
Tutkimusaineisto koostuu kertaluonteisesta 1,5 tunnin mittaisesta fokusryhmäkeskustelusta,
jossa kahdeksan avo- tai aviomiehensä omaishoitajana toimivaa naista puhuvat dementiateemasta
yhdessä tutkielman tekijän kanssa. Tutkimusaineisto analysoitiin diskurssianalyyttisesti.
Diskurssianalyysi ja sosiaalinen konstruktionismi ovat myös tutkimuksen
laajempia teoreettis-metodologisia lähtökohtia.
Fokusryhmäkeskustelussa on tunnistettavissa kolme tulkintarepertuaaria: holistinen repertuaari,
vaiherepertuaari ja metamorfoosirepertuaari. Holistisessa repertuaarissa dementiaa
jäsennetään kokonaisvaltaisena kysymyksenä, johon sisältyy lääketieteellisiä, psykologisia
ja sosiaalisia ulottuvuuksia. Repertuaarissa tarkastellaan dementiaan liittyviä avuntarpeita
ja voimavaroja, joten puhetavassa puretaan kapeaa ja patologisoivaa dementiakuvaa. Vaiherepertuaarissa
dementiasta puhutaan vaiheittaisesti etenevänä ilmiönä. Vaiheittaisen
merkityksellistämisen tavan avulla tuotetaan ”reseptitietoa” tyypillisestä dementiapolusta.
Puhetavan voidaan myös ajatella tukevan omaishoitajaa dementian seurannassa ja tulevaisuuden
ennakoinnissa. Metarmorfoosirepertuaarissa dementiaa kuvataan syvällisenä muodonmuutoksena,
jossa puoliso muuttuu lapseksi ja omaishoitaja asemoituu äidiksi. Näiden
kielikuvien avulla jäsennetään diagnoosin saaneen puolison riippuvuuden ja avuntarpeiden
lisääntymistä sekä hänen toimijuutensa muuttumista. Holistisesta repertuaarista poiketen
metamorfoosirepertuaarissa vaietaan dementiaan liittyvistä voimavaroista.
Tutkimus lisää tietoisuutta kielenkäytön sensitiivisyydestä ja dementian kokonaisvaltaisuudesta.
Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että dementia kytkeytyy myös ajalliseen
perspektiiviin ja toimijuuden muuttumisen teemaan. Tulokset voivat herättää ajatuksia,
keskustelua ja uusia (tutkimus)kysymyksiä dementian moni-ilmeisyydestä. Tutkimuksen
tuloksia voidaan soveltaa haluttaessa esimerkiksi dementiayhdistystoiminnassa, gerontologisen
sosiaalityön ja dementiatyön käytännöissä, sosiaalityön koulutuksessa ja arkisissa
vuorovaikutustilanteissa.
|
|---|