| Summary: | Tutkielmani tarkoituksena on tarkastella autonomisten taideteosten poliittisuutta. Tarkoitan
autonomialla ensisijaisesti taideteoksen riippumattomuutta ulkoisesta poliittisesta
ohjailusta. Tällöin autonomisten taideteosten poliittisuus tarkoittaa teoksen mahdollisuutta
olla jotakin itsessään poliittista.
Tutkielma pohjaa Theodor Adornon Esteettinen teoria -teoksessa esittämään näkemykseen
taideteoksesta sekä autonomisena että yhteiskuntaan kuuluvana. Tähän dialektiseen
suhteeseen sisältyy taideteoksen yhteiskunnallinen merkitys ja poliittinen potentiaali.
Adorno vastustaa taiteen autonomiasta luopumista ja taiteen politisoimista joko tietoisen
ohjelmallisuuden tai politiikan estetisaation kautta. Taiteella on mahdollisuus ilmentää
aikaansa ja paljastaa yhteiskunnasta jotakin tärkeää. Tähän kykenevät autonomisen taiteen
autenttiset teokset, jotka lähestyvät todellisuutta epäsuorasti negaation kautta.
Tarkastelen Adornon näkemystä vasten esimerkinomaisesti Teemu Mäen taidetta ja hänen
näkemyksiään taiteen tekemisestä. Mäki tekee jaottelun yksinkertaiseen ja vaikeaan
poliittisuuteen, joista edellinen pyrkii suoraan, määritellyn näkökulman mukaiseen
vaikuttamiseen ja jälkimmäinen kriittisen pohdiskelun synnyttämiseen. Mäki on
verrattavissa Adornoon paitsi tekemänsä jaottelun, myös materialistisen
moraalinäkemyksensä pohjalta.
|
|---|