| Summary: | Tällä tutkimuksella on kolme keskeistä päämäärää: i) tutkia Larry Hickmanin tulkintaa
Deweyn teknologiakäsityksestä, jota kutsun Dewey–Hickman-näkökulmaksi
teknologiaan (DH-näkökulma), ii) verrata The Quest for Certainty-teoksen (TQCteos)
teknologiakäsitystä DH-näkökulmaan, ja iii) tutkia deweylaisen teknologian
mahdollisia suhteita kasvatukseen ja siihen liittyviin aiheisiin.
DH-näkökulman mukaan teknologia on laajassa merkityksessään järjestelmällistä
tutkimusta tekniikoihin, työkaluihin ja muihin artefakteihin. TQC-teos kuvailee
teknologiaa luonnon ja sen energioiden hallituksi muokkaamiseksi, jota motivoivat
aineellinen mukavuus ja rahallinen hyöty. DH-näkökulman ja TQC-teoksen välillä
havaittiin kolme eroa: i) Dewey ei pidä tutkimuksen (inquiry) menetelmää synonyyminä
teknologialle, ii) TQC-teos ei yhdistä eksplisiittisesti tekniikkaa ei-kognitiiviseen
välineelliseen toimintaan, ja iii) toisin kuin DH-näkökulma, Dewey ei halua
täysin irtautua perinteestä, joka yhdistää teknologian ”sovellettuun tieteeseen”. Tämän
tutkimuksen mukaan deweylainen koulutus ei ole indoktrinaatiota. Koulutus
voidaan nähdä yhtenä teknologian muotona ja teknologiakasvatuksena. Kokeelliseen
menetelmään kohdistuva välttelykäyttäytyminen voidaan nähdä teknofobisena,
ja filosofia joutuu osallistumaan tämän ”teknologian fobian” lieventämiseen,
jos filosofia aikoo hyväksyä TQC-teoksessa sille annetun roolin.
|
|---|