Erityisyys yhteisenä nimittäjänä tutkimus vanhempien voimaantumisesta

Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää mitkä tekijät vaikuttavat erityislasten vanhempien voimaantumiseen ja mistä erityislasten vanhempien voimaantuminen johtuu. Erityislapsen erityisyys tässä tutkimuksessa käsitetään kehitysvammaisuudesta ja sen rinnalla olevasta mahdollisesta perussairaudesta...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Puurtinen, Pauliina
Other Authors: Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Social Sciences, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Department of Social Sciences and Philosophy, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Format: Master's thesis
Language:fin
Published: 2008
Subjects:
Online Access: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/38435
Description
Summary:Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää mitkä tekijät vaikuttavat erityislasten vanhempien voimaantumiseen ja mistä erityislasten vanhempien voimaantuminen johtuu. Erityislapsen erityisyys tässä tutkimuksessa käsitetään kehitysvammaisuudesta ja sen rinnalla olevasta mahdollisesta perussairaudesta juontuvaksi. Erityislasten vanhemmuutta taustoitetaan erityisyyden, vanhemmuuden ja voimaantumisen teoreettisista näkökulmista. Voimaantumista tarkastellaan Juha Siitosen (1999) kehittämän voimaantumisteorian osaprosessien kautta. Aineisto koostuu kyselylomakkeista ja erityislasten vanhemmille tehdyistä haastatteluista. Haastatteluihin osallistui neljästä perheestä yhteensä neljä äitiä ja kaksi isää. Näkökulma on sosiaalitieteellinen ja voimavarakeskeinen. Tutkimuksen keskiössä on vanhemmuus vanhemman näkökulmasta. Tutkimuksellinen työtapa ja aineiston analyysi pohjautuvat grounded theoryyn. Erityislasten vanhempien voimaantumista tulkittiin voimaantumisteorian osaprosessien kautta. Osaprosesseja ovat päämäärät, kykyuskomukset, kontekstiuskomukset sekä emootiot. Tässä tutkimuksessa päämäärät koskevat lapsen tulevaisuutta ja vanhempien jaettua arvomaailmaa. Kykyuskomuksien mukaisesti vanhemmuus nähdään nousujohteisena, sitoutuneena kasvuprosessina. Kontekstiuskomukset keskittyvät vanhemmuuden sosiaaliseen ympäristöön. Emootiot käsittävät vanhemman suhtautumista erityislapseensa. Voimaantuminen erityisyyden kautta näyttäytyy näiden vanhempien elämässä siten, että heiltä vaaditaan vanhemmuuden kasvuprosessissaan erilaisuuden hyväksymistä ja siihen sitoutumista. Erityisyyden myötä koti avataan asiantuntijuudelle lapsen edun nimissä. Vanhemmilta edellytetään uudenlaista spesifiä tietoa jota he kaiken kaikkiaan kokevat saavansa liian vähän. Erityisyys asettaa omat vaatimuksensa sosiaalisen ympäristön tarjoamalle tuelle, joka vanhemman voimaantumisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää. Erityislasten vanhempien voimaantumisen yhtenä nimittäjänä voidaan tämän tutkimuksen perusteella pitää erityisyyttä.