| Summary: | Tämän tutkimuksen tarkoitus oli selvittää mitkä tekijät vaikuttavat erityislasten vanhempien
voimaantumiseen ja mistä erityislasten vanhempien voimaantuminen johtuu. Erityislapsen
erityisyys tässä tutkimuksessa käsitetään kehitysvammaisuudesta ja sen rinnalla olevasta
mahdollisesta perussairaudesta juontuvaksi. Erityislasten vanhemmuutta taustoitetaan
erityisyyden, vanhemmuuden ja voimaantumisen teoreettisista näkökulmista. Voimaantumista
tarkastellaan Juha Siitosen (1999) kehittämän voimaantumisteorian osaprosessien
kautta. Aineisto koostuu kyselylomakkeista ja erityislasten vanhemmille tehdyistä haastatteluista.
Haastatteluihin osallistui neljästä perheestä yhteensä neljä äitiä ja kaksi isää. Näkökulma
on sosiaalitieteellinen ja voimavarakeskeinen. Tutkimuksen keskiössä on vanhemmuus
vanhemman näkökulmasta. Tutkimuksellinen työtapa ja aineiston analyysi pohjautuvat
grounded theoryyn.
Erityislasten vanhempien voimaantumista tulkittiin voimaantumisteorian osaprosessien
kautta. Osaprosesseja ovat päämäärät, kykyuskomukset, kontekstiuskomukset sekä emootiot.
Tässä tutkimuksessa päämäärät koskevat lapsen tulevaisuutta ja vanhempien jaettua
arvomaailmaa. Kykyuskomuksien mukaisesti vanhemmuus nähdään nousujohteisena, sitoutuneena
kasvuprosessina. Kontekstiuskomukset keskittyvät vanhemmuuden sosiaaliseen
ympäristöön. Emootiot käsittävät vanhemman suhtautumista erityislapseensa. Voimaantuminen
erityisyyden kautta näyttäytyy näiden vanhempien elämässä siten, että heiltä vaaditaan
vanhemmuuden kasvuprosessissaan erilaisuuden hyväksymistä ja siihen sitoutumista.
Erityisyyden myötä koti avataan asiantuntijuudelle lapsen edun nimissä. Vanhemmilta
edellytetään uudenlaista spesifiä tietoa jota he kaiken kaikkiaan kokevat saavansa liian vähän.
Erityisyys asettaa omat vaatimuksensa sosiaalisen ympäristön tarjoamalle tuelle, joka
vanhemman voimaantumisen kannalta on ensiarvoisen tärkeää. Erityislasten vanhempien
voimaantumisen yhtenä nimittäjänä voidaan tämän tutkimuksen perusteella pitää erityisyyttä.
|
|---|