| Summary: | Rock ’n’ roll syntyi Yhdysvalloissa 50-luvulla nuorisomusiikkina: se oli nuorten esittämää
musiikkia toisille nuorille. Tänään keski-ikäiset ja iäkkäämmät muusikot levyttävät ja
konsertoivat edelleen rockmusiikkia nyt niin nuorille kuin vanhoillekin. Tämä Pro gradututkielma
tarkastelee tätä ilmiötä rockin historian, sen sosiologian ja filosofian kautta,
mutta etsii ilmiölle myös kokonaiskulttuurillisia selityksiä.
Rock syntyi yhdessä nuorisokulttuurin kanssa, mutta on ylittänyt sen viimeisimpinä
vuosikymmeninä. Modernisaatiokehitys, joidenkin mukaan postmodernisaatio, imi itseensä
samoja piirteitä nuorisokulttuurin kanssa laajentaen sitä likvidisti yli ikäkausirajojen.
Rockmodernisaatiolla tarkoitetaan rockmusiikin ja –kulttuurin osuutta ja kykyä leimata
jotain itsestään yleiseen modernisaatiokehitykseen ja toisin päin. Rock ilmiönä ei ole
kuitenkaan sama asia kuin varsin kiistanalainen postmodernismi.
Rockmusiikkia, nuorisokulttuuria ja postmodernismia yhdistää ehkä sittenkin paremmin se,
että ne ilmentävät pikemminkin energiaa, virtaavuutta ja voimaa kuin muotoa, hallittua
järjestystä ja rationaliteettia. Rockmusiikin kannalta voima (tässä työssä dynamis) kiteytyy
melko hyvin rockin kaoottiseen ja anarkistiseen julistukseen: sex and drugs and rock’n’
roll.
Tutkimusongelmassa ja sen ratkaisussa keskityn keski-ikäisiin suomirockmuusikkoihin ja
heidän omalle toiminnalleen ja musiikilleen antamiin merkityksiin. Nämä toimijat ovat
vain yksittäisiä kaikuja, mutta muodostavat tunnistettavia ja toistuvia säveliä paljastaen
jotain koko rockkulttuurista. Tutkimusmetodologisesti pääasiassa teemoittelen ja
tyypittelen rock-lehdissä kolmen vuosikymmenen aikana ilmestyneitä valitsemieni
muusikoiden haastatteluja siten, että pyrin selvittämään onko keski-ikäisten
suomirockmuusikoiden otteessa enää dynamista. Mikä on seksuaalisuuden, päihteiden ja
kapinallisuuden sija siinä?
Haastatteluaineiston valossa näyttää siltä, että uran alkuaikoihin nähden seksin ja alkoholin
merkitys dynamis-mielessä hälvenee. Sen sijaan asenne ja tietty kapinallisuus säilyy
useimmissa tapauksissa keski-iässäkin. Symbolista sotaa käydään nyt levy-yhtiöitä, radion
soittolistoja, levymyyntiä, liikaa tuotteistamista ja teollistamista vastaan.
|
|---|