| Yhteenveto: | Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sitä, mistä eri syistä ihmiset hakeutuvat opiskelemaan sosiaalityötä yliopistoon ja miten sosiaalityöntekijän ammatti-identiteetti kehittyy opiske-lujen aikana. Tutkimus tuo myös esille opiskelijoiden tyytyväisyyttä sosiaalityön opintoi-hin sekä heidän ammatillisia tavoitteitaan.
Aineistona käytettiin 23 vuosien 1999 ja 2003-2006 aikana päättöseminaarissa kirjoitet-tua esseetä. Vuonna 1999 opiskelleiden esseet on koottu Menneen ja tulevan muistot
-teoksesta (Kuronen & Hänninen 2001, toim.). Tällöin Jyväskylän yliopistossa sosiaalityö oli viimeistä kertaa opintokokonaisuutena yhteiskuntapolitiikan oppiaineen yhteydessä. Vuosien 2003-2006 päättöseminaareissa kirjoitetut esseet ovat sosiaalityön pääaineopis-kelijoiden kirjoittamia ja ne on saatu käyttöön sosiaalityön sähköpostilistalle laitetun tut-kimuspyynnön välityksellä. Sähköpostilistan kautta saatiin 10 tutkimuslupaa.
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii Pierre Bourdieun teoria pääomista, ken-tästä ja habituksesta. Tutkimuksessa nähdään sosiaalityön koulutus kenttänä, jolle pyri-tään tietyin ehdoin ja jota varten yksilöllä on erilaisia pääomia, joiden avulla tai joiden johdosta hän haluaa tai voi pyrkiä juuri sosiaalityön yliopistokentälle. Tutkimuksessa ai-neistoa lähestytään elämäkertoina ja tekstit analysoidaan kvalitatiivisesti ja teorialähtöi-sesti.
Tutkimus osoittaa, että sosiaalityön yliopistokentälle haetaan monista eri pääoma-viitekehyksistä käsin. Syitä ja pääomia sosiaalityön yliopistokentälle pyrkimiseen ovat auttamisen näkeminen elämäntehtävänä, vahva kutsumustietoisuus, kiinnostus yhteiskun-nallisiin asioihin, aikaisempi koulutus ja karttuva teoriatieto sekä oman lapsuuden ja nuo-ruuden negatiivisiksi koetut asiat. Pääomaa on myös vahva halu löytää oma paikkansa ammattikentässä. Toiset opiskelijat kokevat sosiaalityöntekijän habituksen rakentuvan pikkuhiljaa opintojen kuluessa, missä erityisesti käytännön harjoitteluilla on suuri merki-tys. Toiset taas näkevät, että identiteetti muovautuu lopulta vasta monen vuoden työssä olon jälkeen.
Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että yleisesti ottaen sosiaalityön opintojen sisältöön ja teorian ja käytännön tasapainoon ollaan tyytyväisiä. Kuitenkin opintojen ai-kana sosiaalityön kenttä on osoittautunut monen opiskelijan kohdalla oletettua laajem-maksi ja vaativammaksi, mistä syystä oman paikan löytäminen ja oma työsuuntautumi-nen valmistumisen jälkeen hakevat vielä vastausta.
|
|---|