| Summary: | Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää nuorten kokemuksia peruskouluaikaisesta kuulluksi tulemisesta.
Narratiivisen haastatteluaineiston avulla selvitettiin, millaisia asioita nuori liittää kuulluksi
tulemiseensa, miten hän kokee tulleensa kuulluksi ja millaisia asioita hän on jäänyt kaipaamaan
kuulluksi tulemisessaan. Aineisto kerättiin narratiivis-dialogisella haastattelulla toisen asteen oppilaitoksien
kautta tavoitetuilta nuorilta. Haastattelujen aikana piirretyt elämänviivapiirrokset täydensivät
kahdeksan nuoren koulutarinointia. Elämäviivapiirrokset jäsensivät kerrontaa ja toimivat aineiston
analysoinnin tukena.
Narratiivisen aineiston lukutapana oli etsiä kuulluksi tulemiseen liittyviä teemoja. Tematisoinnin
avulla aineistosta saatiin esiin teemat, joiden sisältöjen luenta jatkettiin. Teemojen alle koottujen
haastattelukatkelmien tiivistämisen sekä elämänviivapiirroksien tarkastelun myötä hahmottuivat
tarinoissa olevia kulminaatiopisteitä. Näiden pohjalta tyyppikomposition avulla luotiin nuorten
elämää konfiguroivat tyyppitarinat. Teemat, joiden pohjalta tarinat luotiin olivat: suhde opettajaan,
vertaissuhteet, oppiminen ja opetus, kodin tuen merkitys ja osallistumisen mahdollisuudet. Fiktiivisesti
tuotetut nuoret kertovat uudelleen rakennetut kuulluksi tulemisen tarinat, joiden sisällöt ja
kontekstit sijoittuvat peruskouluaikaan.
Kuulluksi tuleminen koulussa rakentui vuorovaikutuksessa niin opettajien kuin oppilastovereiden
kanssa. Nuoret kaipasivat läpi kouluaikansa opettajan ymmärtävää ja huolehtivaa läheisyyttä ja
ammattitaitoista opetusta, johon katsottiin kuuluvan innostavan ilmapiirin ja työrauhan. Tämä puolestaan
mahdollisti oppimisen, jonka toteutuminen kytkeytyi myös kuulluksi tukemiseen. Vertaisryhmässä
kuulluksi tuleminen muotoutui hyväksymisestä ja mukanaolosta. Kiusaaminen puolestaan
ilmensi ryhmästä sulkemista niin henkisesti kuin fyysisestikin ja osoitti, millaista oppilaan
elämä on, kun kuulluksi tulemista ei tapahdu vertaisten kesken. Kodin yhteydenpito ja avoin keskustelu
opettajien kanssa rakensivat kuulluksi tulemista oppilaan näkökulmasta myönteisesti. Vastaavasti
nuoret tuottivat kielteisiä tarinoita tilanteissa, joissa yhteydenpito kouluun ei toiminut tai
keskusteluyhteyttä ei rakentunut. Osa kuulluksi tulemisesta muotoutui osallistumisen toiminnallisiin
muotoihin. Positiiviset kuulluksi tulemisen kokemukset koulussa heijastivat myönteistä asennoitumista
kouluntyötä kohtaan, koulussa viihtymistä, oppilaan saamaa tukea koulutehtäviinsä sekä
luottavaista suhdetta koulun aikuisiin sekä vertaissuhteiden tasapainoisuutta.
|
|---|