| Summary: | Tutkielmassa tarkastellaan kokoavasti Suomessakin 1980–1990-luvulla kuohuntaa
herättäneen moderni–postmodernikeskustelun episteemisen juonteen pääpuheenvuoroja
sekä joitain niiden taustoja.
Kirjoituksessa lähdetään liikkeelle Jean-François Lyotardin esittämästä analyysista
länsimaisen tieteen ja tietämisen tilasta, mistä laskeudutaan tekstin varsinaisen karttaan,
Jürgen Habermasin ja Jean-François Lyotardin väliin 1980-luvulla virittyneeseen
tietokyvyn ykseys–moneus-keskusteluun. Sitten tarkastellaan joitakin heidän sanomistensa
taustoja tarkoituksena ymmärtää moderni-postmodernikeskustelun historiaa ja sen sävyjä.
Lopuksi käsitteen passé kautta kysytään sekä modernin tietokyvyn ykseyden että
postmodernin tietokyvyn moneuden projekteja ja esitetään vaatimattoman tietokyvyn
mahdollisuus.
Käsittelyn kartta piirtyy kahden moderni-postmodernikeskustelun avaintekstin varaan.
Jürgen Habermasin kirjoitus Moderni – keskeneräinen projekti sisältää tiivistetysti ne
keskustelun keskeiset teesit, joihin modernin projektin katsottiin nojaavan. Toinen
Habermasilta käytetty keskeislähde on Theorie des kommunikativen Handelns I–II. Jean-
François Lyotardin Réponse à la question: qu’est-ce que le postmoderne (Vastaus
kysymykseen: mitä postmoderni on?) on puolestaan tiivis esitys postmoderniksi nimetyn
ajattelun tavoista hahmottaa tuolloinen keskustelu modernin länsimaisen kulttuurin tilasta.
Toinen Lyotardilta käytetty keskeislähde on Tieto modernissa yhteiskunnassa.
Kirjoitus on kokoava – ei kaiken kattava – katsaus episteemisestä moderni–
postmodernikeskustelusta, sen päälinjoista ja taustoista. Esitystä eteenpäin vievät
teoreetikot ovat Jürgen Habermasin ja Jean-François Lyotardin lisäksi, Immanuel Kant
(keskeislähde Kritik der Urteilskraft), Max Weber (keskeislähde Wirtschaft und
Gesellschaft. Grundriß der verstehende Soziologie), Edmund Husserl (keskeislähteet
Logical Investigations I–II ja The Crisis of European Sciences and Transcendental
Phenomenlology ja Ideas I), Jacques Derrida (keskeislähteet Of grammatology, Positioita
ja Speech and Phenomena and Other Essays in Husserl’s Theory of Signs), Roland Barthes
(keskeislähteet Elements of semiology, Mythologies ja Tekijän kuolema Tekstin syntymä),
Jaqcues Lacan (keskeislähde Ècrits) ja Julia Kristeva (keskeislähteet Revolution in Poetic
language ja The Kristeva Reader).
Alkukielisiä lähteitä on esityksessä käytetty, mikäli niitä on ollut saatavilla.
|
|---|