Moraalinen havaitseminen mitä Neisserin havaintokehä -teoria ja Taylorin vahvan arvottamisen malli auttavat ymmärtämään?

Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, millä tavoin Charles Taylorin vahvan arvottamisen teo-ria ja Ulric Neisserin havaintokehämalli suhteutuvat toisiinsa ja mitä annettavaa niillä voisi olla moraalisen havaitsemisen ymmärtämisen kannalta. Tutkimuksessa käsitellään myös erilaisia tapoja käsitellä mora...

Täydet tiedot

Bibliografiset tiedot
Päätekijä: Elsilä, Susanna
Muut tekijät: Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Social Sciences, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Department of Social Sciences and Philosophy, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Aineistotyyppi: Pro gradu
Kieli:fin
Julkaistu: 2007
Aiheet:
Linkit: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/38388
Kuvaus
Yhteenveto:Tutkimuksen tarkoitus on selvittää, millä tavoin Charles Taylorin vahvan arvottamisen teo-ria ja Ulric Neisserin havaintokehämalli suhteutuvat toisiinsa ja mitä annettavaa niillä voisi olla moraalisen havaitsemisen ymmärtämisen kannalta. Tutkimuksessa käsitellään myös erilaisia tapoja käsitellä moraalista havaitsemista. Sympaattinen moraalinen havaitseminen, normatiivinen moraalinen havaitseminen ja toimintaa ohjaava moraalinen havaitseminen ovat kukin tärkeitä teorioita moraalisen havaitsemisen luonnetta selvitettäessä. Tutkimuksessa käsitellään vahvaa arvottamista. Vahva arvottaminen on ihmiselle ominai-nen kyky, jota ilman ihminen on Taylorin mukaan kriisissä. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, millä tavalla ihminen havainnoi maailmaa. Erityisesti ollaan kiinnostuneita siitä, miten Ulric Neisser kuvaa havaitsemistapahtumaa. Hänen kehittämänsä havaintokehä -teoria ku-vaa havaitsemisprosessia, jossa tietyt vaiheet seuraavat toisiaan lakkaamatta. Työn pyrki-myksenä on osoittaa, että vahvan arvottaminen ja havaintokehä ovat tiivisti yhteydessä toisiinsa. Työssä puolustetaan skeemojen avulla tapahtuvaa havainnointia ja kritisoidaan suoraa ha-vaitsemista. Suora havaitseminen on monissa tapauksissa skeemojen kautta tapahtuvaa, jolloin se ei olekaan enää niin suoraa.