| Summary: | Tutkimuksen tavoitteena on selvittää lastensuojelun sosiaalityöntekijän positiota koulun kanssa
tehtävässä yhteistyössä. Tutkimustehtävään haetaan vastausta selvittämällä, mitä lastensuojelun
sosiaalityöntekijän ja koulun välisissä tapaamisissa tapahtuu. Mitkä lait, ohjeistukset ja
työkäytännöt ohjaavat yhteistyötä lastensuojelun ja koulun välillä? Tutkimuksessa kartoitetaan
lastensuojelun ja koulun perustehtäviä ja niiden taustalla olevia lakeja ja asetuksia. Lisäksi
selvitellään sosiaalityöntekijöiden ja opettajien ammattieettisiä ohjeita. Yhteistyötä pohditaan
positio- ja roolikäsitteiden avulla ja yhteistyön eri tasoja Yrjö Engeströmin kehittämien
koordinaatio-, kooperaatio- ja kommunikaatiokäsitteiden avulla.
Tutkimusmenetelmänä on käytetty etnografiaa, mutta tutkimus tukeutuu osittain myös kehittävän
työntutkimuksen viitekehykseen, koska yksi tavoite on ollut päästä tulevaisuudessa kehittämään
lastensuojelun ja koulun välistä yhteistyötä hyödyntäen tästä tutkimuksesta saatuja ajatuksia.
Tutkimus lähestyy myös toimintatutkimuksen traditiota, mutta koska olen itse paitsi tutkija myös
työyhteisön jäsen, ei kyse ole puhtaasta toimintatutkimuksestakaan. Tutkimusaineisto on kerätty
yhden helsinkiläisen lastensuojelutiimin sosiaalityöntekijöiden yhteistyöstä koulun kanssa kahden
kuukauden ajalta keväällä 2006. Yhteistyöneuvotteluiden muodostamaa tutkimusaineistoa on
täydennetty teemahaastatteluilla, jotka tehtiin kahdelle lastensuojelun ja kolmelle koulun
työntekijälle. Kaikki neuvottelut ja haastattelut on nauhoitettu ja litteroitu.
Tutkimusaineiston valossa näyttää siltä, ettei kummallakaan yhteistyötaholla ole ollut käytössä
mitään yhtenäisiä toimintaohjeita eikä työkäytäntöjä. Tietämys yhteistyöhön velvoittavista laeista
ja ohjeistuksista oli vaihtelevaa. Lastensuojelulaki velvoitti yhteistyöhön kumpaakin tahoa.
Lastensuojelun sosiaalityöntekijän ja koulun väliset tapaamiset olivat useimmiten oppilaskohtaisia
neuvotteluja, joissa lastensuojelun tehtävä oli motivoida oppilasta ja tämän vanhempia
jatkotutkimuksiin tai perustella oppilaalle, miksi koulua kannattaisi käydä. Suuremmassa
neuvottelussa oli kyse lähinnä yhteydenpidosta ja paitsi kasvojen tutuiksi tekemisestä myös omien
toimintatapojen esittelemisestä ja perustelemisesta. Lastensuojelun sosiaalityöntekijän positio
koulun kanssa tehtävässä yhteistyössä määrittyy tilanteen mukaan. Lastensuojelulaki määrittää
lastensuojelun sosiaalityöntekijän velvollisuutta toimia, jos lapsen etu ei muutoin näytä toteutuvan.
Tähän lain suomaan mahdollisuuteen valvoa lapsen edun toteutumista koulu tarvitsee
lastensuojelua. Lastensuojelun sosiaalityöntekijän auktoriteettia voidaan käyttää apuna, kun
velvoitetaan oppilaita tai heidän vanhempiaan sopeutumaan koulun sääntöihin tai
jatkotoimenpiteisiin. Lastensuojelun sosiaalityöntekijä voi itse nähdä itsensä paitsi kontrolloijana
niin myös oppilaan tilannetta tulkkaavana ja hänen etujaan valvovana viranomaisena.
|
|---|