| Summary: | Tutkimukseni aiheena on intialaisen filosofikoulun advaita vedāntan kehittelemät ajatukset monismista ja mystiikasta. Vertaan advaita vedāntan metafysiikkaa ja jumalakäsityksiä intialaisiin dualistisiin kouluihin. Pyrin osoittamaan, että kaikki nämä koulut jakavat eräissä piirteissä samanlaisen, länsimaisista näkemyksistä poikkeavan, käsityksen ihmisen todellisesta minästä.
Intialaiseen käsitykseen ihmisen todellisesta minästä liittyy ajatus sen suhteesta persoonalliseen Jumalaan tai persoonattomaan brahmaniin. Tarkastelen työssäni advaita vedāntan monismia, joka on uskonnonfilosofisesti tulkittavissa panenteismiksi ja dualistikoulujen teismiä ja ateismia. Pyrin osoittamaan, että länsimaisen filosofian piirissä on esitetty niitä vastaavia uskonnonfilosofisia kantoja ja etteivät uskonnonfilosofiset erot kulje eri traditioiden vaan erilaisten tulkintojen kuten teismin ja monismin välillä.
Absoluutin ja ihmisen todellisen minän yhteyden voi advaitalaisen ajattelun mukaan ymmärtää mystisessä kokemuksessa. Tarkastelen työssäni intialaiseen ajatteluun kuuluvia kokemuksellisuuden painotuksia ja vertaan niitä länsimaisiin. Pyrin osoittamaan että intialaisella filosofialla on yhtymäkohtia fenomenologiaan, mutta että se poikkeaa klassisesta länsimaisesta filosofiasta juuri kokemuksellisuuden painottamisen vuoksi.
|
|---|