Äiti on aina äiti tutkimus aikuisen lapsen äitiydestä

Äidin ja lapsen välinen suhde on pysyvimpiä ihmissuhteita. Äidin ja alaikäisen lapsen välistä suhdetta on tutkittu paljon. Sen sijaan äidin ja aikuisen lapsen välistä suhdetta ei ole juurikaan tutkittu. Sitä on käsitelty joidenkin tutkimuksien osana, mutta varsinaista omaa tutkimusta aiheesta on teh...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Veistola, Kaarina
Other Authors: Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Faculty of Social Sciences, Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos, Department of Social Sciences and Philosophy, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Format: Master's thesis
Language:fin
Published: 2008
Subjects:
Online Access: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/38373
Description
Summary:Äidin ja lapsen välinen suhde on pysyvimpiä ihmissuhteita. Äidin ja alaikäisen lapsen välistä suhdetta on tutkittu paljon. Sen sijaan äidin ja aikuisen lapsen välistä suhdetta ei ole juurikaan tutkittu. Sitä on käsitelty joidenkin tutkimuksien osana, mutta varsinaista omaa tutkimusta aiheesta on tehty vain vähän. Yleisesti on kuitenkin tiedossa, että äidit kohdistavat huolenpitoaan myös täysi-ikäisiin lapsiinsa. Suomalaisessa yhteiskunnassa nuoret aikuiset muuttavat yleensä aikaisessa vaiheessa asumaan itsenäisesti. Itsenäistymisvaiheessa vanhempien antamalla emotionaalisella tuella ja konkreettisella avulla on tärkeä merkitys nuoren pärjäämisen kannalta. Tutkimusaineistonani käytin Yhteiskuntatieteellisestä tietoarkistosta tilaamaani Reetta Rädyn alun perin Helsingin Sanomia varten keräämiä valmiita aineistoja: Äitinä aikuiselle ja Aikuisten lasten äidit. Kyselyt on toteutettu vuonna 2000 Helsingin Sanomien Nyt-liitteessä ja siihen vastasi internetissä 192 aikuisen lapsen äitiä. Valtaosa kyselyyn vastanneista äideistä olivat nuorten aikuisten alle 31-vuotiaiden aikuisten lasten äitejä, joka painottuu myös tutkielmani näkökulmassa. Metodologisena lähestymistapanani käytin faktanäkökulmaa ja analysointimenetelminä käytin kvantitatiivista ja kvalitatiivista tutkimusotetta. Osan kvalitatiivisesta aineistosta kvantifioin, jotta sain muutettua sen määrälliseen muotoon. Tulosteni mukaan äidin ja aikuisen lapsen suhde jatkuu tiiviinä myös aikuistumisen jälkeen. Tutkimustulosteni mukaan äidit ja nuoret aikuiset pitävät yhteyttä pääsääntöisesti vähintään viikoittain ja he tapaavat toisiaan yleisimmin kerran viikossa tai kuukaudessa. Äitien nuorille aikuisille antama konkreettinen apu on pääsääntöisesti taloudellista apua opiskeluaikana tai silloin, kun nuorella aikuisella on muusta syystä pienet tulot. Äidit osallistuvat nuoren aikuisen kodinhoitoon vain vähän ja se ei ole säännöllistä apua. Äidit osallistuvat myös mahdollisuuksiensa mukaan tarvittaessa lastenlasten hoitamiseen. Äidit toimivat näissä asioissa melko tasapuolisesti molempia sukupuolia kohtaan. Suurin eroavaisuus tuli esille siinä, että äidit osallistuvat enemmän aikuisen tyttärensä kodinhoitoon liittyviin tehtäviin. Äitiyteen vaikuttaa myös äidin tapa toimia äitinä, ja tämän vuoksi jaottelin kyselyyn vastanneet äidit vastausten perusteella muodostamiini viiteen eri äiti tyyppiin, jotka ovat hyväksyjä-äiti, huolehtijaäiti, sukupolvia korostava äiti, ystävä-äiti ja etäinen äiti. Äitityypillä vaikuttaa olevan merkitystä siihen, mitä konkreettista apua äiti aikuiselle lapselleen tarjoaa. Erityistä merkitystä sillä vaikuttaa olevan siihen, tarjoaako äiti aikuiselle lapselleen emotionaalista tukea.