| Summary: | Suomalaisen yhteiskunnan vanheneminen ja suurten ikäluokkien siirtyminen eläkkeelle ja
kolmanteen ikään nostaa esille kysymyksiä, miten vastattaisiin tulevaisuuden palvelujen
tarpeisiin ja miten palvelujärjestelmää olisi kehitettävä.
Tutkimuksen tarkoitus on selvittää 60- ja 65-vuotiaiden ikääntyvien elämänhallintaa ja
nykyistä sekä tulevaa tuen tarvetta. Elämänhallinnan viitekehyksenä on Antonovskyn
koherenssiteoria, jossa elämänhallinta rakentuu merkityksellisyydestä, hallinnantunteesta
ja ymmärrettävyydestä. Aineisto koostuu 35 Helsingin Vanhan kaupungin alueella asuvan
henkilön haastattelusta. Haastateltavista enemmistö oli jo eläkkeellä, mutta osa oli vielä
työelämässä. Haastattelu rakentui kahdesta osasta: elämäntilannetta ja voimavaroja
selvittävästä teemahaastattelusta sekä tulevaisuuden muistelusta, jossa ikääntyvät ihmiset
kuvailivat aikaa, jolloin he olisivat 70-vuotiaita ja heidän elämässään asiat olisi hyvin.
Tulevaisuuden muistelun ideana on rakentaa reitti hyvän tulevaisuuden ja nykyisyyden
välille.
Aineistoa olen luokitellut aluksi SWOT- analyysia mukaillen: haastatteluissa kuvattuihin
vahvuuksiin ja haasteisiin sekä tulevaisuuden mahdollisuuksiin ja uhkiin. Analyysini
tuloksena olen havainnut tulevaisuuden minuuden muodostavan neljänlaista uhka–
mahdollisuus vastapariulottuvuutta. Tulevaisuuden minuudet myös muodostavat neljä
erilaista uhka-mahdollisuus jatkumolle sijoittuvaa tyyppiä. Tutkimukseni mukaan
tulevaisuuden minuudet ja niiden ulottuvuudet kuvaavat ikääntyvien ihmisten kokemuksia
elämänhallinnasta ja tuen tarpeesta. Tyypittelyyn vaikutti yksilön tulevaisuuden minän
ulottuvuuksille, haastattelun ajankohtana kokemille haasteille ja/tai voimavaroille antamat
merkitykset.
Tutkimuksen lopuksi käsittelin toimijuuden mahdollistumista, tuen tarvetta nyt ja
tulevaisuudessa sekä keinoja vastata kolmannen iän ikääntyvien tarpeisiin.
|
|---|