| Summary: | Tutkimuksen kohteena on keskisuomalaisen, keski-ikäisen metsästäjän susikuva ja siihen
liittyvät ilmiöt, jotka valottavat tämän eläinkuvan moninaista kietoutumista
yhteiskunnallisiin muutoksiin. Tavoitteena on tutkia teemahaastatteluaineiston avulla,
miten metsästäjät puhuvat sudesta ja millainen susikuva heidän puheidensa perusteella
muodostuu. Oletuksena on, että ihmisen ja eläimen välisen suhteen viimeaikaiset
muutokset heijastuvat jollakin tavoin myös metsästystä harrastavien keskuudessa.
Tutkimusaineistona on kuusi teemahaastattelua. Haastateltavat tavoitin erään Keski-
Suomen riistanhoitopiirin alueella sijaitsevan riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajan
kautta. Aineiston analyysi tapahtui tulkitsemalla teorian pohjalta teemoittelun avulla
saatuja aihealueita.
Ihmisen ja eläimen välinen suhde on viime vuosina noussut monien tieteenalojen, myös
sosiologian, kiinnostuksen kohteeksi. Eläimen asema ihmisen merkittävänä toisena
(significant other) erottaa sen muista luonnon olioista. Tämä asema on kuitenkin muuttuva
ja ambivalentti ja sitä määrittää vahvasti eläimen toiseus. Määrittelemällä eläimen toiseutta
ihminen on samalla määrittänyt omaa ihmisyyttään ja sulkenut eläimen moraalisen
toiminnan ulkopuolelle. Käytännössä tämä on mahdollistanut eläimen kohtelun tavaran
kaltaisena hyödykkeenä.
Yhteiskunnalliset muutokset ovat muokanneet ihmisen ja eläimen välistä suhdetta. Suhde
on muuttunut erityisesti siirryttäessä esimodernista yhteiskunnasta moderniin ja jälleen
postmoderniin yhteiskuntaan. Esimodernia eläinsuhdetta määrittivät kristinuskoon
pohjautuva tiukka eronteko ihmisen ja eläimen välillä. Modernilla ajalla teollistuminen
johti elintason nousuun ja myös eläinten teolliseen hyödyntämiseen erityisesti ruuan
tuotannossa. Myös kaupungistuminen muokkasi ihmisten luonto- ja eläinsuhdetta. Uusi
emotionaalinen läheisyys esimerkiksi lemmikkieläinten kanssa sekä yhä rujompia muotoja
saava eläinten tehotuotanto ovat herättäneet ihmiset pohtimaan suhdettaan eläimiin.
Modernin ajan tekninen suhde eläimiin ja luontoon sekä luonnon hallintaa ylläpitävä
ihmiskeskeinen luontokäsitys ovat viime vuosina saaneet kilpailijakseen eläinkeskeisen
luontokäsityksen ja vaatimuksia eläinten tasa-arvoisemmasta kohtelusta.
Metsästäjien susikuva muotoutui monisyiseksi kysymykseksi, johon liittyivät paitsi suden
itsensä tekemiset ja olemus, myös muuntuneen eläinkäsityksen aiheuttama epätietoisuus ja
kokemus alueellisen itsemääräämisoikeuden kadottamisesta. Metsästäjän ja eläimen
suhteessa metsästäjä on aina kategorisesti eläimen yläpuolella. Tällainen suhde ei enää
nykyään ole täysin yksiselitteinen. Esimerkiksi EU:n nykyinen susipolitiikka asettaisi
suden oikeuden elää ainakin hetkellisesti metsästäjän oikeuksien edelle. Tämä aiheuttaa
haastateltavien keskuudessa voimakasta kritiikkiä ja negatiivista suhtautumista EU:ta
kohtaan.
|
|---|