| Summary: | Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, miksi äitiys siirtyy myöhemmälle iälle ja kuinka yli
35-vuotiaat ensisynnyttäjät kokevat kypsän äitiyden. Tutkimusaineistona on käytetty naistenlehtien
ja perhelehtien haastatteluja vuosilta 2000–2006.
Tutkimusongelman ollessa kaksiosainen, myös analyysissä on käytetty kahta menetelmää.
Ensin tutkimuksessa etsitään vastausta, miksi äitiys siirtyy myöhemmälle iälle. Tässä osassa
analyysimenetelmänä on käytetty tyypittelyä. Aineistosta on muodostettu neljä tyyppiä,
jotka muotoutuvat sen mukaan, elääkö nainen parisuhteessa vai ei, ja haluaako nainen lapsia
vai ei. Tyypit ovat ”vapaaehtoinen lapsettomuus”, ”deittailu”, ”urasuuntautuneisuus” ja
”parisuhde kriisissä”, ja niistä on tutkimuksessa muodostettu havainnointia helpottava nelikenttä.
Toisessa osassa analysoidaan naisten omia kokemuksia kypsästä äitiydestä. Tässä osassa
tutkimusta on keskitytty erityisesti iän vaikutukseen äitiydessä. Esiin nousseita teemoja
ovat odotusajan riskit, ruumiinkuvan muuttuminen, väsymys, elämänmuutokset, ympäristön
suhtautuminen iäkkääseen ensisynnyttäjään sekä ikään liitettävät hyvät ja pahat kokemukset
ja mielipiteet.
Suurin syy äitiyden siirtymiselle oli tutkimuksen mukaan se, etteivät naiset olleet löytäneet
sopivaa puolisoa, jonka kanssa perustaa perhe. Äidit eivät kokeneet olevansa väärän ikäisiä
äideiksi, vaan kokivat elämäntilanteensa olevan kaikin puolin sopiva perheen perustamiselle
vasta nelikymppisenä. Tähän vaikuttivat muun muassa saavutettu työmarkkina-asema,
hyvä taloudellinen tilanne, elämänkokemus sekä mahdollisuus omistautua perheelle kokonaisvaltaisesti.
Näyttäisi myös siltä, että pidentynyt nuoruus vaikuttaa perheen perustamisen
siirtymiseen.
|
|---|