| Yhteenveto: | Tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkälaisia ovat ne ikääntyneet työkyvyttömät
työvoimatoimiston asiakkaat, jotka ovat pudonneet työn ja eläkemahdollisuuden väliin.
Miten he ovat siihen tilanteeseen joutuneet ja miten he itse kokevat tilanteensa? Ovatko he
tehneet omia valintoja vai ovatko valinnat olleet pakkotilanteita, ns. "pakkorakoja?"
Tutkimus selvittää myös, miten palvelujärjestelmä on toiminut ja miten väliinputoajat
kokevat työhallinnon palvelut.
Tutkielman viitekehys on ihmisarvon ja kunnioituksen näkökulma.
Hyvinvointiyhteiskuntamme kätköissä alkaa esiintyä jo suurtakin kurjuutta, joka johtuu
pitkäaikaisesta elämisestä köyhyysrajan alapuolella. Tutkielman kohderyhmä kuuluu
työttömyyden ytimeen, marginaaliin, jolle yhteiskunta näyttää kääntäneen selkänsä.
Tutkielman lähtökohtana on työhallinnon pitkäaikaistyöttömien työhön kykenemättömien
ELMA- eläkeselvityshanke, joka perustuu Ilkka Taipaleen malliin. Aineisto perustuu
neljän ikääntyneen pitkäaikaistyöttömän asiakkaan haastatteluihin ja yhteen kirjoitettuun
omaelämäkertaan. Analyysi pohjautuu narratiiviseen lähestymistapaan, jossa tarkastellaan
ihmisen elämänkulkua ja identiteettiä sisäisen tarinan kautta.
Haastateltavat ovat alistuneet väistämättömään ja ovat tyytyväisiä siihen, että heidät on
palvelukoodin 0900 myötä jätetty rauhaan. Esille nousee pitkäaikaistyöttömyyden lisäksi
elämisen niukkuus ja suoranainen köyhyys. Kaikilla on epäoikeudenmukaisuuden
kokemuksia. Neljällä hakijalla ne liittyvät työkyvyttömyyseläkkeen hylkäykseen ja
yhdellä toimeentulotukeen. Myös työttömyysturvasäädökset, terveydenhuolto ja verottajan
toimet herättävät suuttumusta ja epäluottamusta ”järjestelmää” kohtaan. 1990-luvun lama
on vaikuttanut kohderyhmän elämänkulkuun. Varsinaisesti vain yksi joutui laman uhriksi
ja irtisanottiin, kaksi muuta joutui työelämästä terveytensä menettäneinä. Yksi ei ole
laskenutkaan palkkatyön varaan eikä ”lamaa huomannutkaan”. Yksi ei koskaan päässyt
kiinni työelämään eikä sinne pyrkinytkään. Kaikille on jo muodostunut eläkeläisen
elämäntapa, mutta ei sen identiteettiä: he joutuvat edelleen kärsimään elinkautistaan ja
odottamaan vanhuuseläkkeen saamista eräänlaisessa välitilassa, pitkäaikaistyöttöminä.
|
|---|