| Summary: | Tässä tutkielmassa tarkasteltiin Ritva Eerolan kehittämää Ääntöbalanssi-metodia™
(engl. Balance in Phonation, BiP™) ja sen vaikutusta laulunopetuksessa. Metodiin
kuuluu viisi periaatetta, joiden teoreettinen tausta perustuu tunnettujen tutkijoiden
äänentutkimustuloksiin ja teorioihin. Ääntöbalanssi-metodiin™ kuuluu äänen
toiminnallinen ABC-analysointimenetelmä, joka ilmentää, miten lauluinstrumentin
toiminta on epätasapainossa. Tämä menetelmä on ns. pedagogin työkalu, jossa
kuunnellaan laulajan kehontoiminnan tasapainoa (A vartalo, B kurkku ja C pää).
Audiokinesteettinen kyky (luova kuuleminen) on opettajan ammattitaitoon
kuuluva ominaisuus, jonka avulla opettaja analysoi koulutettavan äänen
toiminnallisia puutteita ja löytää sopivat harjoitukset ongelmien korjaamiseksi.
Tutkimuksen menetelmä on empiirinen ja monimenetelmäinen. Tutkimuksessa
kerättiin aineistoa naiskuorolaulajista koottujen A- ja B-koeryhmien
opetusprosessista sekä alku- ja loppuäänityksistä. Opetin A-ryhmää Ääntöbalanssimetodin
™ periaatteiden mukaan. B-ryhmän opetuksessa käytin lähteenä Mari
Koistisen (2003) kokoamia laulunopetuksessa usein käytettyjä harjoituksia ja
päämääriä. Tuloksia analysoin audiokinesteettisen havainnoinnin avulla. Tulkinnan
tukena käytin digitaalisia äänianalyysiohjelmia. Keräsin aineistoa myös opettajien
taustakyselystä, jonka tuloksista tein päätelmiä laulunopetuksen nykytilasta.
Tutkimuksessa saatiin akustisilla mittauksilla ja audiokinesteettisten havaintojen
perusteella A-ryhmän joillakin osa-alueilla hieman parempia äänen laadullisia
tuloksia verrattuna koeryhmään B. Opettajien taustakysely toi esiin tietoa
laulunopetuksen nykytilasta ja siitä, mihin opettajat perustivat opetuksensa ja
millaisia metodeja he käyttivät opetuksessaan. Kyselyssä äänifysiologian ja
akustiikan tuntemus eivät nousseet esiin yhtä keskeisinä osa-alueina kuin muut
laulunopetuksen osa-alueet.
|
|---|