| Yhteenveto: | Argumentaatioteoria tutkii väittelyprosessia, joka nähdään rationaalisena toimintana, ja jossa
esitetään väitteitä sekä perustellaan niitä. Klassisen logiikan piirissä on traditio, jossa
logiikan teoriaa käytetään argumentaatiossa esiintyvien päättelyjen mallintamiseen. Tässä
työssä logiikan lähestymistapaa tarkastellaan sen argumenttien arviointikyvyn valossa, kun
pätevyydellä tarkoitetaan loogista pätevyyttä. Havaitaan, että looginen pätevyys ei ole
riittävä kriteeri, sillä relevanssi muodostuu ongelmaksi. Viime vuosikymmenien aikana
argumentaation tutkimus samoin kuin eiklassiset
logiikan tutkimukset ovat saaneet
elinvoimaa. Tässä työssä tarkastellaan erästä vaikuttavimmista argumentaatioteorioista,
pragmadialektista
teoriaa, joka ansioistaan huolimatta uupuu tyydyttäviä relevanssin
kriteereitä argumentaation arvioimiseksi. Logiikan piirissä on tehty tärkeitä yrityksiä
relevanssin käsitteen hahmottamiseksi, mutta monet niistä eivät ole tyydyttäviä. Eräs
lupaavimmista on Gerhardt Schurzin teoria, ja sitä sovelletaan pragmadialektiikkaan.
Joitakin relevanssin formaaleja kriteerejä tarkastellaan sekä osoitetaan että schurzilainen
relevantin deduktion idea on lupaava soveltamalla sitä Gettierin ongelmaan. Osoittautuu,
että Gettierin argumentti nojaa irrelevanttiin päättelyyn. Tämän seurauksena perustelun
teoriaa sekä sen myötä klassinen tiedon määritelmää voidaan parantaa.
|
|---|