Yhteenveto: | Nykyaikaisessa mediassa amerintiaanien kulttuuri yhtenäistetään usein yhdistämällä eri
kulttuurien ominaisuuksia ja luodaan elokuvista tuttu amerintiaani. Tämä on se mielikuva,
joka usein herää mainittaessa termi amerintiaani, intiaani tai amerikan intiaani.
Tässä tutkimuksessa pääpaino on siinä miten erilaisilla sanamuodoilla ja –käänteillä
amerintiaaneja ja heidän kulttuuriaan kuvattiin lukijoille 1800-luvun ensimmäisellä
puoliskolla. Tutkitun ajanjakson tekee mielenkiintoiseksi valtiossa kasvanut jännite ja sen
kulminoituminen sisällissotaan. Tämän lisäksi valtion presidenttinä toimi tämän ajanjakson
aikana Andrew Jackson, joka oli osallisena amerintiaaneja vastaan käydyissä taisteluissa ja
rauhansopimuksissa ja toisaalta myös osallisena amerintiaanien asemaa hallinnon kannalta
käsiteltäessä.
Amerintiaanien asema oli valtion kannalta jatkuvassa ristiriidassa valkoisten kansalaisten
tarpeiden kanssa kun taasen näille kansalaisille amerintiaanit olivat uhka ja pelon aihe.
Näinollen ei olekaan yllättävää tutustua fiktiiviseen ja elämäkerralliseen tekstiin, jossa
amerintiaaneja käsiteltiin erilaisessa kontekstissa ja otsikon mukainen ”jalo villi” ja
”verenhimoinen raakalainen” vastakkainasettelu nousee selkeämmin esiin.
Toisaalta myös uskonnon asema nuoressa valtiossa oli merkittävässä asemassa ja
amerintiaanien parissa tehtiin paljon lähetystyötä. Tästä lähetystyöstä on tässä käytetty
iii
erään tällaisen lähetyssaarnaajan kuvauksia amerintiaanien kulttuurista, tavoista ja
uskonnosta. Erityistä huomiota on kiinnitettävä käännytystyön tyyliä siinä miten
yhtenäisyyksiä etsittiin amerintiaanien omien tapojan ja eurooppalaisperäisen
tuontikulttuurin väliltä luomalla siten yhteyksiä ja rationalisoimalla tarjottu uskonto.
Tärkeässä asemassa tutkimuksessa on jatkuvasti erilaisuuden asema amerintiaaneista
puhuttaessa ja heitä kuvattaessa. Hallituksella, aikalaisilla ja fiktiivisillä hahmoilla on
selkeitä vaikeuksia ymmärtää niin erilaista kulttuuria oikein ja heidät tuomitaan ja
käsitelläänkin siten suhteuttamalla kohdatut samankaltaisuudet eurooppalaiseen
kulttuuriin.
|