| Summary: | Tutkimuksen tehtävänä on tarkastella suomalaisten sosiaalityöntekijöiden kokemuksia omassa työssään
kohtaamistaan eettisesti haastavista tai problemaattisista tilanteista. Tutkimuskysymyksiä ovat se, mitä eettistä
harkintaa vaativat tilanteet sosiaalityön arjessa ovat, miten ne koetaan ja miten niistä selviydytään. Edelleen
tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaisia merkityksiä sosiaalityöntekijät puhetavoissaan jäsentävät
sosiaalityön etiikalle, ja millaisten moraalikäsitysten viitekehyksestä he työtään toteuttavat.
Tutkielman aineisto muodostuu yhdeksän sosiaalityöntekijän vapaamuotoisesta sosiaalityön eettisiä kysymyksiä
käsittelevästä kirjoitelmasta. Kirjoitelmien kirjoittajat ovat työskennelleet ja työskentelevät parhaillaan
sosiaalityön eri osa-alueilla. Kirjoitelmissa sosiaalityöntekijät ovat pohtineet työnsä eettisiä näkökulmia
huomioiden nykyisten työtehtäviensä tilanteiden ohella myös aiemmat kokemuksensa sosiaalityöntekijän
ammatissa toimimisesta.
Olen tarkastellut sosiaalityöntekijöiden kirjoitelmia kertomuksellisina jäsentelyinä siitä sosiaalisesta
todellisuudesta, jossa he työtehtäviään toteuttavat. Olen etsinyt tutkielman analyysiosassa kirjoitelmista teemoja,
jotka esiintyvät sosiaalityöntekijöiden merkityksenannoissa työn eettisesti vaativina tilanteina. Lisäksi olen
hahmotellut kertomuksista toistuvia tarinatyyppejä, joiden kautta olen valottanut sosiaalityöntekijöiden tapoja
puhua työnsä eettisistä ulottuvuuksista. Vaikuttaa siltä, että eettistä harkintaa vaativat tilanteet palautuva usein
sosiaalityön perinteiseen ristiriitaan tuen ja kontrollin elementtien yhtäaikaisuudesta.
Tarkastelen sosiaalityöntekijöiden kokemuksia hoivan etiikan teoreettisen moraalikäsityksen valossa.
Tutkimuksen johtopäätelmissä totean, että hoivan etiikkaa vaikuttaa olevan tämän tutkimuksen
sosiaalityöntekijöiden työhönsä liittämään hyvän moraalin ajatuksen selvänä taustavaikuttajana. Hoivan etiikan
kautta nähtynä sosiaalityö näyttäytyy sosiaalityöntekijöiden jäsennyksissä auttamistyönä, inhimillisenä
kohtaamisena, sosiaalisena vuorovaikutussuhteena, tilannesidonnaisina moraalisina valintoina. Sosiaalityön
etiikka ei näyttäydy sosiaalityöntekijöiden kokemuksissa vain konkreettisina moraalivalintojen vaikeuksina, vaan
myös yleisemmällä taholla ajateltavana työn olennaisena aspektina. Sosiaalityöntekijät kokivat, ettei eettisten
kysymysten käsittelylle jää arkisessa työssä tarpeeksi aikaa. Heillä oli selvä tarve sosiaalityön etiikan yhteiselle
määrittelylle alan ja työyhteisöjen keskinäisissä diskursseissa.
|
|---|