| Summary: | Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää terrorismin vastaisen sodan poliittinen merkitys,
jota etsitään Tony Blairin pitämistä puheista syyskuun yhdennentoista terroristiiskujen
ja Afganistanin sodan välisenä aikana. Poliittisena perspektiivinä on hyödynnetty
saksalaisen poliittisen teoreetikon Carl Schmittin (1888–1985) määritelmää poliittisesta ystävä/
vihollinen –erotteluna, johon sisältyy sodan mahdollisuus. Tämän lisäksi tutkimuksessa
on sovellettu Schmittin käsitystä konkreettisesta järjestyksestä, joka koostuu relatiivisen
homogeenisyyden jakavista poliittisista entiteeteistä, ja partisaanista, joka tarjoaa implisiittisen
määritelmän terroristista.
Tutkimuksen aineisto koostuu Tony Blairin pitämistä puheista, lausunnoista, haastattelu-
ja lehdistötilaisuuksista, ja se kattaa aikavälin 11.9.–30.12.2001. Metodi perustuu
kirjallisuusteoreetikko Northrop Fryen (1912-1991) teoriaan kirjallisuuden neljästä arkkityypistä,
joista romanssi on toiminut tutkimuksen analysoinnin työvälineenä. Aineisto on
jaettu kolmeen vaiheeseen romanssin sisältämän etsintäretken mukaisesti: konfliktiin, kuolemankamppailuun
ja sankarin statuksen vahvistamiseen/uuden maailman nousuun.
Tony Blairin puheiden analysoinnin perusteella terrorismin vastainen sota itsessään
ei ole poliittista, vaan se sijoittautuu absoluuttista vihollista vastaan käytävän hävityssodan
ja oikeuden täytäntöönpanon välille. Sodan poliittiset vaikutukset ilmenevät sivistyneessä
maailmassa, koska poliittinen on olemassa vain tämän maailman järjestyksen sisällä.
Sivistynyt maailma merkitsee valtioista koostuvaa kansainvälistä järjestystä, joka perustuu
sivistyneistä arvoista nousevaan relatiiviseen homogeenisyyteen. Kuitenkaan sivistyneiden
arvojen omaksuminen ei ole ratkaiseva kriteeri poliittisen entiteetin jäsenyyttä ratkaistaessa,
vaan ehdottomana ja substantiaalisena kriteerinä toimii terrorismi. Poliittisen
entiteetin kohdalla terrorismikriteeri vaatii joko-tai –päätöstä, joka merkitsee valintaa terrorismin
tukemisen ja terrorismin vastustamisen välillä. Tämä valinta ratkaisee poliittisen entiteetin
kohtalon, sillä valinta terrorismin puolesta merkitsee epäpoliittisen terroristin statuksen
omaksumista. Toinen keskeinen tutkimuksen löydös paljastaa, että sota World Trade
Center –terroristeja ja talibaneja vastaan on vain yksi episodi terrorismin vastaisessa sodassa.
Blairin puheissa terrorismin vastainen sota omaksui Afganistanin sotaa abstraktimmat
piirteet, jonka seurauksena se kykenee aktualisoitumaan erilaisissa konkreettisissa tilanteissa
riippumatta spesifistä ajasta ja paikasta. Tästä johtuen terrorismin vastaiselle sodalle
ei ole hahmotettavissa ratkaisevaa taistelua, joka toisi sodan päätökseensä.
|
|---|