Summary: | Tutkimuksen tehtävänä oli selvittää, millaisia interventioita päihteidenkäyttöön on
kohdistunut tutkittavien ollessa alaikäisiä. Pro gradussani käsittelen nykyisin täysi-ikäisiä
päihteidenkäyttäjiä ja heihin aikoinaan kohdistettuja interventioita. Aihe on lähtöisin
Jyväskylän Seudun Päihdepalvelusäätiöltä ja heidän tarpeistaan. Kiinnostuksen kohteena
interventioissa ovat yksilöiden omat kokemukset siitä kuka on puuttunut, milloin, millä
tavalla ja millaisilta nämä puuttumiset ovat tuntuneet. Interventioiksi on katsottu kaikki
puuttumiset päihteidenkäyttöön liittyen.
Tutkimuksen aineisto on kaksiosainen, ensin on toteutettu lomakekysely (n = 33), jonka
jälkeen aihetta on syvennetty haastatteluilla (n = 7). Lomakevastaukset on analysoitu
SPSS-ohjelman avulla ja avoimet vastaukset käsitelty erikseen. Haastattelut toteutettiin
teemahaastatteluna ja vastaukset on analysoitu teemoittain. Tutkimustulokseni esitän
järjestyksessä lomakkeen ja haastattelujen teemojen mukaisesti.
Päihteidenkäyttöä koskevat interventiot voivat tapahtua viralliselta tai epäviralliselta
taholta. Virallista tahoa edustavat eri yhteiskunnalliset organisaatiot ja heidän edustajansa.
Epävirallista tahoa edustavat puolestaan perhe, ystävät ja tuttavat. Virallisten tahojen
interventiot ovat usein laissa säädettyjä kun taas epävirallisten tahojen interventiot ovat
tavallaan jokaisen oman harkinnan mukaisia. Omassa aineistossani korostuvat selvästi
epäviralliset tahot. Tutkimukseni pohjalta perheen merkitys on kaikkein suurin, olipa
kyseessä puuttuminen tai puuttumatta jättäminen.
Keskeiset asiat tutkimuksessani ovat ihmisten henkilökohtaiset kokemukset puuttumisista.
Tai kuten tutkimuksessani tuli ilmi, kyse oli monilla puuttumatta jättämisestä. Kokemukset
olivat hyvin yksilökohtaisia ja monenlaisia, mutta tuloksista voidaan selvästi nähdä, että
puuttuminen nuorten päihteidenkäyttöön on aina parempi kuin puuttumatta jättäminen.
Puuttumiset eivät ole vain yksittäisiä tapahtumia, vaan kertovat nuorelle laajemmin muun
muassa välittämisestä.
|