| Yhteenveto: | Tämän tutkimukseni aiheena on 1950- ja 1960- luvuilla suomalaisen kriminaalihuoltotyön
virallisena tahona toimineen Vankeusyhdistyksen julkaiseman ”Rikollisuutta vastaan” –
lehden artikkeleissa esiintyneet käsitykset rikollisuuteen vaikuttamisesta. Tarkastelen sitä,
millaisia käsityksiä rikollisuuteen vaikuttamisesta esitetään liittyen rikollisuuden
ennaltaehkäisyyn sekä siihen vaikuttamiseen kriminaalipoliittisin keinoin, joista
tärkeimpinä voidaan mainita rangaistusjärjestelmä sekä kriminaalihuoltotyö. Olen
kiinnostunut siitä, miten nämä käsitykset esiintyvät tutkimusajankohdan
yhteiskunnallisessa ja kriminaalipoliittisessa ilmapiirissä. Etenkin pyrin tulkitsemaan,
miten kriminaalipoliittisen hoitoideologian vaikutus näkyy artikkeleiden kirjoittajien
käsityksissä tarkoituksenmukaisesta rikollisuuteen vaikuttamisesta. Lisäksi kiinnitän
huomiota myös näiden käsitysten perusteluihin. Lähdeaineistona käytän vuosina 1953 –
1967 ilmestyneen ”Rikollisuutta vastaan” – lehden tekstejä. Kirjoittajina ovat toimineet
pääosin Vankeusyhdistyksen johtokunnan jäsenet ja muut yhdistyksen toimihenkilöt.
Tutkimukseni lähtökohta on historiallinen. Metodisena taustana olen tukeutunut
hermeneuttisuuteen pyrkimyksissäni tulkita ja ymmärtää historiallisia tekstejä.
Tutkimustuloksina esitän tutkimusajankohtani keskeisen näkemyksen olleen se, että
rikollisuuteen vaikuttamisessa on suuntauduttava nuoriin. Tämä käsitys näyttäytyi vahvana
puhuttaessa niin rikollisuuden ennaltaehkäisystä, kuin siihen vaikuttamisesta sen jälkeen
kun rikos oli jo tapahtunut. Tärkeänä nähtiin rikoksen syiden tunnistaminen ja pyrkiminen
ennaltaehkäisyyn sekä korjaavaan työhön näiden syiden poistamisen kautta. Nuoria
rikoksentekijöitä pyrittiin ymmärtämään heidän heikoista sosiaalisista lähtökohdistaan
käsin ja tehokkaimpana tapana vaikuttaa heidän rikollisuuteensa pidettiin kasvatuksellisia
ja huollollisia seuraamuksia. Toisaalta tärkeänä pidettiin myös kovien pakkorangaistusten
mahdollisuutta silloin, kun kyseessä olivat aikuiset rikoksenuusijat. Tällöin korostettiin
myös sitä, että vaikka yksilöllisiä seuraamuksia ja huoltotyötä pidettiin edistyksellisinä,
myös rangaistuksen yleisestävä vaikutus haluttiin säilyttää. Hoitoideologia näyttäytyi
käsityksissä voimakkaana mitä tuli yksilöllisiin seuraamuksiin, rikoksentekijän tutkimiseen
sekä kasvatuksellisuuteen. Myös käytetty terminologia oli usein lainattu lääketieteestä,
mikä oli osin ominaista hoitoideologian aikakaudelle. Keskeisimpinä perusteluina
esitetyille rikollisuuden vaikuttamisen keinoille esitettiin yksilön oma paras sekä tehokas
yhteiskunnan suojelu.
|
|---|