| Summary: | Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on alkoholihallinnon ja ravintolaelinkeinon välinen
anniskelun jatkoaikoihin liittyvä intressikamppailutilanne. Tutkielmassa tarkastellaan sitä,
miten alkoholihallinnon ja ravintolaelinkeinon välinen intressikamppailutilanne
(karaokekysymys) on rakentunut, millaisia diskursseja sen taustalla on sekä miten
diskurssit vaikuttavat alkoholikentän toimintaan. Kysymyksiin pureudutaan tutkimalla sitä,
miten intressikamppailutilannetta kuvataan, millaiset puhetavat rakentavat, pitävät yllä tai
pyrkivät muuttamaan intressikamppailutilannetta sekä millaisia seurauksia diskursseilla on.
Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa uutta tietoa alkoholikentän rakenteesta ja toiminnasta
sekä tuoda esiin uusia näkökulmia anniskelun alkoholipoliittiseen säätelyyn. Tarkastelu
kohdistuu vuodesta 2004 alkaen esiin nousseisiin anniskelun jatkoaikoja koskeviin
alkoholihallinnon ja ravintolaelinkeinonharjoittajien välisiin intressiristiriitoihin.
Tutkimusaineistoon kuuluu kaksi erityyppistä aineistoa. Ensimmäinen on seitsemästä
alkoholihallinnon virkamiesten ja elinkeinonharjoittajien edustajien haastatteluista
koostuva aineisto. Toinen aineisto on asiakirja-aineisto, joka koostuu neljästätoista
Kuopion hallinto-oikeuden asiakirjasta, yhdestä korkeimman hallinto-oikeuden asiakirjasta
sekä yhdestä Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksen lääninhallituksille
osoittamasta ohjeasiakirjasta. Aineiston analyysissä muodostettiin neljä diskurssia, jotka
käsittelivät viranomaisten harkintavaltaa, vastuuta, kumppanuuden rakentumista sekä
ravintoloiden tasokkuuden määrittelyä ja luokittelua.
Tutkimuksen keskeiset tulokset osoittavat, että anniskelun jatkoaikapäätöksentekoon liittyvässä
tasokkuuden määrittelyssä on havaittavissa samanhenkistä luokittelua kuin 1930 –
1950-luvuilla, jolloin ravintolat jaettiin I-, II-, ja III-hintaluokan ravintoloihin. Nykyinen
tasokkuuteen perustuva jaottelu saattaa asettaa eri sosiaaliryhmät eriarvoiseen asemaan.
Anniskelun jatkoaikojen tiukemmat kriteerit on otettu käyttöön viranomaistyönä ilman poliittista
keskustelua, vaikka kyseessä on sekä alkoholi- että elinkeinopoliittinen toimenpide.
Viranomaisilla on edelleen vahva valta-asema alkoholikentällä. Ravintolaelinkeinon
muuttuminen tavalliseksi elinkeinoksi ja elinkeinonvapauden piiriin kuuluvaksi on kuitenkin
parantanut ravintolaelinkeinon valta-asemaa ja mahdollisuuksia vaikuttaa toimintaympäristöönsä.
Elinkeinonharjoittajat pyrkivät parantamaan asemaansa kehittämällä yhteistyötä
ja kumppanuutta sekä toimimalla aktiivisesti alkoholihaittoja vastaan, jolloin ravintolat
voivat myös osoittaa pelaavansa alkoholikentällä arvostettujen sääntöjen mukaisesti.
|
|---|