| Yhteenveto: | Tutkielmani käsittelee taiteilijakäsitystä. Väitän että taiteilijakäsityksemme on vanhahtava,
eikä vastaa tarpeitamme Avaan nykyistä käsitystämme tarkastelemalla sen juuria
valistuksessa ja romantiikassa. Modernin subjektin ja yhteiskunnan syntyyn ajoittunut
katkos taidefilosofiassa johti geniuksen, neron korostumiseen ja yhdistämiseen
taiteilijuuteen. Tässä muutoksessa oleellisessa roolissa oli Immanuel Kantin filosofia ja
erityisesti hänen estetiikan pääteoksensa Kritik der Urteilskraft, Arvostelukyvyn kritiikki,
joka onkin pääasiallinen lähteeni geniusfilosofiaan.
Kantin ajatukset vaikuttivat romantiikan nerokäsityksiin, joista taas kuuluu yllättävän
paljon kaikuja 2000-luvun tavassa käsittää taiteilija. Romantiikka kuitenkin näyttää
muokanneen Kantin geniusfilosofiaa suuntiin, jota Kantin teksteissä ei ole läsnä.
Neroa on kritisoitu paljon, käyn tutkielmassani läpi geniuksen ongelmallisimpia piirteitä.
Osoitan myös ongelmiin, joihin neromainen taiteilijakäsitys johtaa nykyaikana. Esittelen
muutamia ehdotuksia toisenlaisiksi tavoiksi ymmärtää taiteilija. Tässä lähteinäni ovat
Deborah Haynes ja Mika Hannula, joiden taiteilijakäsityksissä kriittisyydellä on merkittävä
rooli. Tärkeäksi teemaksi muodostuu myös taiteilijan vastuu. Taiteilijalla on
velvollisuuksia yhteiskuntaa kohtaan, ne ovat taiteellisen vapauden väistämätön sivutuote.
Taiteen merkitys ihmisten välisen dialogin edistämisessä korostuu paitsi uudenlaisissa
tavoissa käsittää taiteilija, lopulta myös Kantin taidefilosofiassa.
|
|---|