| Yhteenveto: | Tiedonvälityksestä eri muodoissaan on tullut yhä suurempi ja erityisesti näkyvämpi osa
poliittisia vaalikampanjoita. Demokratian edellytys on vapaa tiedonvälitys, mutta
tiedonvälityksen rooli esimerkiksi poliittisissa vaalikampanjoissa on muuttunut ja poliittiset
kampanjat ovat omaksuneet osaksi kampanjointia tiedonvälityksen tarjoamat nykyaikaiset
vaikutuskanavat kuten television ja internetin.
Tässä tutkimuksessa tiedonvälityksellä on kaksi päätehtävää, joista toinen on toimia
puolueettomana tiedonvälittäjänä yhteiskunnassa ja toinen on toimia ns. vallan vahtikoirana
eli tarkkailla vallankäyttäjien toimintaa. Tutkimuksen tehtävänä on tarkastella näistä
päätehtävistä käsin tiedonvälitystä presidentinvaaleissa 2006 ja nostaa esille
tutkimusaineistosta löydettäviä tiedonvälityksen kannalta merkittäviä havaintoja.
Tutkimuksen näkökulma pohjautuu kolmeen tiedonvälityksessä tapahtuneeseen
muutokseen, joita tässä tutkimuksessa ovat tiedonvälityksen omistuksen keskittyminen,
tiedonvälityksen viihteellistyminen ja mielipidemittausten yleistyminen vaalien yhteydessä.
Nämä muutokset ovat helposti havaittavissa vaalien tiedonvälitystä tarkasteltaessa.
Tutkimuksen teoriapohja perustuu Montesquieun vallan kolmijako-oppiin, joka toimii
perustana tiedonvälityksen tehtävien määrittelemiselle. Tutkimuksen aineiston muodostaa
Keskisuomalaisen ja Helsingin Sanomien lehtiartikkelit, jotka on kerätty ajalta ennen
vaaleja äänestämispäiviin sekä televisiosta nauhoitetut vaalitentit (MTV3 ja Nelonen).
Tämän lisäksi tutkimuksessa on tarkasteltu YLE:n esittämiä henkilökuvia ja Juho-Pekka
Rantalan toimittamia henkilöhaastatteluja. Olen tulkinnut aineistoani tiedonvälitykselle
asetettujen tehtävien ja määriteltyjen muutosten näkökulmasta. Aineistoni valossa
tiedonvälityksen rooli on painottunut asiakeskeisen uutisoinnin ja tutkivan journalismin
sijaan tiedonvälitykseen, jossa tiedotusvälineet lainaavat uutisia toisiltaan ja esittävät
asioita viihteen keinoin.
|
|---|