| Summary: | Työni käsittelee vuoden 1986 Tshernobylin ydinvoimalaonnettomuutta seurannutta,
ydinvoiman hyväksyttävyyttä koskenutta keskustelua Länsi-Saksassa. Lähestymistapani
mukaisesti hahmotan ydinvoimadebattia riski-ilmiön käsittelynä ja käsitteellistämisenä.
Näkökulmani kiistan seuraamiseen on Ulrich Beckin Riskogesellschaft; Auf dem Weg in
eine andere Moderne - teoksen näkökulma modernisaatioriskeistä poliittisiin ja
taloudellisiin kerrannaisvaikutuksiin yltävinä, pitkälle tarkoittamattomina ilmiöinä.
Aineiston tulkinnalla analysoin riskin poliittista arviointia ja käsitteellistämistä siitä
lähtökohdasta, että uhkaava riski on merkitykseltään tyhjä ja vasta sen poliittinen ja
kielellinen määrittäminen antaa sille poliittisesti ymmärrettävän muodon. Toinen
tutkimuskysymykseni on riskin tulkitseminen mahdollisuuskäsitteenä, ymmärrettynä
tilaisuutena vallitsevien poliittisten arviointitapojen ja rationaliteetin murtamiseen ja
uudelleenkonstruointiin. Seuraan länsisaksalaista keskustelua Tshernobylin onnettomuuden
tapahtumapäivästä 26.4.1986 vuoden loppuun, jatkaen aikakauslehtien dialogin
seuraamista vielä seuraavan vuoden ajan. Aineistoni koostuu sanomalehdistä, puolueita
lähellä olevista aikakauslehdistä, Saksan parlamentin materiaaleista sekä yksittäisistä
poliitikkojen puheista ja kirjoituksista. Analysoin Tshernobyl-keskustelua poliittisista
dimensioista, jotka nostavat tarkasteltaviksi riskin käsittelyä määrittävät piirteet: ilmiön
hahmottamattomuuden, arviointiperusteiden ja yhteiskunnan premissen kiistanalaisuuden
sekä päätöstentekoon kietoutuvan ennakoimattomuuden.
Analysoimani Tshernobyl-keskustelun kautta hahmotan ydinvoimakiistan olevan riskin
määrittämän uudenlaisen poliittinen kontekstin; epävarmuuden, tuntemattomuuden ja
kontrolloimattomuuden käsittelyä. Tässä mielessä kiista riskin määrittämisestä on suoraan
luettavissa kiistana relevanteista poliittisen arvioinnin tavoista. Tulkitsen Tshernobylkeskustelun
monipuolistavan poliittisen arvioinnin tapoja laajentamalla ja satunnaistamalla
poliittisen määrittelyn premissejä sekä niiden kokoamisen tapaa. Rakentamani
riskinäkökulman voi nähdä jäsentävän ja tekevän ymmärrettäväksi riski-ilmiöitä
käsittelevän keskustelun vastakkaisten argumenttien samanarvoista relevanttiutta ja tätä
kautta riskikeskusteluille ominaista päättymätöntä ristiriitaisuutta ja kiistanalaisuuden
sulkemattomuutta. Tästä näkökulmasta riskikonseptointini kuvaa saksalaista ydinvoiman
lakkautusohjelmaa yhtenä ajallisena otoksena keskustelusta, eli selittää sen temporaalisena,
tilannekohtaisena ja satunnaisena lopputulemana.
|
|---|