| Summary: | Suullinen viestintätaito on yksi tärkeimmistä sosiaalista taidoista, ja siksi onkin tärkeää oppia kommunikoimaan sujuvasti myös vieraalla kielellä. Aikaisemmissa tutkimuksissa on kuitenkin ilmennyt, että suullinen viestintä vieraalla kielellä aiheuttaa ongelmia monille opiskelijoille. Jo pitkään on oltu sitä mieltä, että suullista harjoittelua tulisi lisätä kouluissa. Tämän tutkielman tarkoituksena on kartoittaa yliopisto-opiskelijoiden ajatuksia ja kokemuksia ruotsinkielisistä puhetilanteista. Tarkoituksena on selvittää, jännittävätkö opiskelijat ruotsin kielen puhumista, millaiset tilanteet he kokevat erityisen jännittäviksi sekä mistä jännittäminen johtuu. Lisäksi kartoitan opiskelijoiden mielipiteitä siitä, miten opettaja voi tukea heitä ruotsinkielisissä puhetilanteissa. Tutkimusaineisto kerättiin kyselyllä, joka koostui taustakysymyksistä sekä 12 avoimesta kysymyksestä liittyen suulliseen kielitaitoon. Kyselyyn vastasi 38 opiskelijaa, joista 23 oli ruotsin kielen pääaineopiskelijoita ja 15 sivuaineopiskelijoita. Aineisto analysoitiin käyttämällä sekä kvalitatiivisia että kvantitatiivisia menetelmiä. Aineiston suppeuden vuoksi tutkielman tarkoituksena ei ole saada yleistettäviä tuloksia, vaan kartoittaa ja kuvailla opiskelijoiden kokemuksia sekä mielipiteitä. Tulokset osoittivat, että sivuaineopiskelijoille ruotsin puhuminen on vaikeampaa kuin pääaineopiskelijoille. Syynä puhumisen vaikeuteen oli useimmiten puutteellinen sanavarasto sekä vähäinen kokemus ruotsin kielen puhumisesta. Sivuaineopiskelijat myös jännittivät ruotsin puhumista enemmän kuin pääaineopiskelijat. Erityisen jännittäviksi koettiin puhetilanteet syntyperäisten ruotsinkielisten kanssa, esiintymistilanteet sekä puhetilanteet opettajan kanssa. Jännittämisen syyksi mainittiin usein epävarmuus ruotsin suullisesta kielitaidosta tai oma kokemus puutteellisesta kielitaidosta. Muita mainittuja syitä olivat esim. virheiden, epäonnistumisen tai itsensä nolaamisen pelko sekä vähäinen puheen harjoittelu. Opiskelijoiden mielestä opettajan tulisi rohkaista heitä puhumaan olemalla kannustava, ymmärtäväinen ja helposti lähestyttävä. Opettajan tulisi myös korostaa, että virheiden tekeminen on sallittua, eikä hänen pitäisi tarttua jokaiseen virheeseen. Pari- tai ryhmätyö koettiin hyväksi tavaksi harjoitella suullista kielitaitoa.
|
|---|