| Summary: | Irtauduttuaan Neuvostoliiton johtamasta Itä-Euroopan kommunistimaiden liittoumasta 1940-
luvun lopulla Titon johtama Jugoslavia kehittyi kylmän sodan aikana omaa tietään kulkevaksi
sosialistiseksi valtioksi, joka oli ulkopolitiikassaan sitoutumaton etsien samalla paikkaansa idän
ja lännen välissä, jonka talousjärjestelmä perustui ns. työläisten itsehallintojärjestelmään ja
jonka sisäpoliittista kehitystä sävyttivät toisaalta erilaiset pyrkimykset reformeihin sekä toisaalta
kysymykset siitä, miten Jugoslavian eri osatasavaltojen keskinäinen suhde kehittyisi ja
vaikuttaisi näin koko maan tulevaisuuteen. 1960–1970-lukujen vaihteessa maassa elettiin
sisäpoliittisesti epävakaata kautta, johon liittyi esimerkiksi opiskelijalevottomuuksia sekä
Kroatiassa tapahtunutta pyrkimystä poliittisiin uudistuksiin ja Kroatian kansallisten tavoitteiden
esiintuloa; kyseiset Kroatian tapahtumat tunnetaan nimellä ”Kroatian kevät”.
Richard Nixonista tuli Yhdysvaltain presidentti vuonna 1969 ja hänen johdollaan
Yhdysvaltain ulkopolitiikka koki muutoksen kohti poliittisesti multipolaarisempaa
maailmankäsitystä kylmän sodan keskellä. Nixon myös vieraili Jugoslaviassa vuonna 1970 ja
Tito puolestaan Yhdysvalloissa vuonna 1971.
Tutkin pro gradu-työssäni, millaisen kuvan merkittävä Yhdysvaltalainen sanomalehti The
New York Times loi Titon johtamasta Jugoslaviasta vuosina 1969–1971 eli Jugoslavian
sisäpoliittisen tuolloisen kuohunnan ja Richard Nixonin presidenttiyden kolmen ensimmäisen
vuoden aikana. Tarkastelen tutkimuksessani Jugoslavian kuvaa käsitellen Jugoslavian hallinnon
aspekteista niin ulkopolitiikkaa, sisäpolitiikkaa kuin talouspolitiikkaakin. Kokonaiskuvan
kannalta olennaiset pohdinnat koskevat esimerkiksi kyseisten aspektien ristiriitaisuutta tai
yhteneväisyyttä, aspektien keskinäistä suhdetta kokonaiskuvassa sekä The New York Timesin
Jugoslavia-kuvan suhteuttamista Yhdysvaltain ulkopoliittiseen kontekstiin. Titon Jugoslavia
esiintyy The New York Timesissa vuosina 1969–1971 monitulkintaisena kokonaisuutena, jonka
kehitys kuvataan monien ristiriitaisuuksien ja suurten kysymysten hallitsemaksi.
|
|---|