| Summary: | Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan venäjänkielisten lukiolaisten kieli-identiteettiä puolistrukturoidun yksilöhaastattelun avulla. Suomessa asuu paljon venäläisiä maahanmuuttajia, ja ajan myötä ilmestyy jo toisen sukupolven maahanmuuttajia, joiden kotikielenä saattaa hyvinkin olla vielä venäjä. Olisi hyödyllistä tietää erityisesti venäjänkielisten nuorten kieli-identiteeteistä, jotta voidaan tarkastella, miten hyvin he ovat kotoutuneet, miten he ylläpitävät äidinkieltänsä ja kenenä he itseänsä pitävät. Kieli-identiteetti on tärkeä asia, sillä myös maahanmuuttajanuoret voivat lähteä lukion jälkeen jatko-opiskelemaan, jolloin kieli- ja kieli-identiteetti-kysymykset nousevat tärkeiksi.
Metodina käytän puolistrukturoitua eli teemahaastattelua, joka on kvalitatiivinen eli laadullinen tutkimusmenetelmä. Puolistrukturoidussa haastattelussa kaikille informanteille esitetään samat kysymykset, samassa järjestyksessä. Kysymykset koskevat venäläisten äidinkielen säilyttämistä ja ylläpitämistä, identiteettiä, koulumenestystä, sekä vaikeuksia, joita ilmenee kielen kanssa. Aineiston analyysi lähtee liikkeelle aineistosta, eikä teoriasta.
Tutkimustulokset osoittavat, että venäläistaustaisten lukiolaisten sopeutumiseen ja kielenoppimiseen vaikuttavat eniten vertaissuhteet. Tutkimuksessa selvisi, että suurin osa haastateltavista pitää itseään yhä venäläisenä. Näillä samoilla lukiolaisilla suurin osa kavereista on venäläisiä ja he käyttävät venäjän kieltä keskenään. Noin kolmasosa vastasi olevansa mielestään suomalainen tai venäläissuomalainen. Heillä oli suurin osa kavereista suomalaisia, ja heidän venäläisten kavereidensa kanssa he saattavat puhua myös suomea.
|
|---|