| Summary: | Työssä tarkastellaan tapaustutkimuksen valossa Suomen ja Japanin matematiikan opetuksen eroja sekä vertaillaan molempien maiden matematiikan opetuksen parhaita puolia. Suomen osalta tutkimusaineisto muodostui yläasteen matematiikan tuntien videoista ja niiden pohjalta tehdyistä didaktisten vaiheiden ja luokkahuone vuorovaikutuksen muotojen analyyseista. Vastaavasti tutkimusaineistoa saatiin Japanista, missä yläasteen opettajat olivat videoineet tunteja ja käyttäneet samanlaista luokittelua kuin Suomessa. Didaktisissa vaiheissa keskityttiin tutkimaan mm. sitä, miten tunti jakautui uuden asian opettamisen, harjoittelun ja yhteenvedon kesken. Luokkahuone vuorovaikutuksen muotoja tutkittaessa keskeistä oli selvittää, miten tunti jakaantui opettajan ja oppilaan työskentelyn välillä. Tässä tutkimuksessa selkeimmät erot Suomen ja Japanin matematiikan opetuksessa liittyivät matemaattiseen ajatteluun ja harjoittelun toteutukseen. Japanissa korostettiin matemaattisen ajattelun kehittämistä, mikä ilmeni opetuksessa johdannon ja yhteenvedon korostamisena. Suomessa keskityttiin harjoitteluun. Suomessa harjoitteluosuus oli huomattavasti suurempi (46%) verrattuna Japaniin (20%). Suomalaisen matematiikan opetuksen parhaimpia puolia olivat tekemällä oppiminen sekä oppilaiden osallistuminen opetukseen luokkakeskustelun aikana. Puolestaan japanilaisen matematiikan opetuksen parhaimpia puolia oli hyvä tuntisuunnitelma, jossa tunti oli suunniteltu hyvin johdattelevista kysymyksistä aina yhteenvetoon saakka.
|
|---|