| Summary: | TIIVISTELMÄ
Raukola, R. 2012. TOIMINNALLISET MENETELMÄT TERVEYSTIEDON OPE-TUKSESSA – Kiireen tunne viidesluokkalaisten kokemana. Jyväskylän yliopisto. Opettajankoulutuslaitos. Pro gradu –tutkielma.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää viidesluokkalaisten ajatuksia kiireestä, sekä tarkastella toiminnallisten menetelmien soveltuvuutta terveystiedon opetukseen ja lasten sosioemotionaalisten taitojen oppimiseen. Toiminnallisella oppimisella tarkoite-taan sellaisia kokemuksellisia opetusmenetelmiä, joissa oppiminen rakentuu aktiivisessa prosessissa ihmisen ja hänen ympäristönsä välisessä vuorovaikutuksessa. Sosioemotionaaliset taidot sisältävät tasapainoisen tunne-elämän ja sosiaalisen kanssakäymisen kannalta tärkeitä osaamisalueita, kuten tietoisuus itsestä ja toisista, myönteiset asenteet ja arvot, vastuullinen päätöksenteko sekä sosiaaliset vuorovaikutustaidot.
Tutkimus on luonteeltaan aineistolähtöinen laadullinen tapaustutkimus ja siihen osallistui kolme viidennen luokan oppilasryhmää. Yhteensä tutkimukseen osallistui 47 oppilasta. Tutkimuksessa jokaiselle ryhmälle ohjattiin sama, 90 minuuttia kestävä toiminnallinen tunnekasvatustuokio, jossa käsiteltiin kiirettä ilmiönä. Tutkimusaineisto kerättiin toimintatuokioiden aikana kirjoitetuista oppilaiden tuotoksista.
Tutkimustulosten mukaan viidesluokkalaiset osaavat nimetä monipuolisesti etenkin kiireeseen liittyviä negatiivisia tunteita ja tuntemuksia. Jatkuvan kiireen koettiin aiheuttavan ihmiselle esimerkiksi fyysisiä ja henkisiä terveyshaittoja sekä ihmissuhteiden ja koulumenestyksen huonontumista. Tärkeimpinä kiireessä selviytymisen keinoina nähtiin toiminnan organisointi, kuten töiden tekeminen ajoissa ja asioiden asettaminen tärkeysjärjestykseen, sekä tunnekuohun hallinta esimerkiksi tietoisen rauhoittumisen avulla.
Toiminnallinen työtapa osoittautui tutkimuksessa pääpiirteissään toimivaksi ja oppilaita motivoivaksi keinoksi harjoitella tunnetaitoja terveystiedon tunnilla. Toiminnallisten harjoitusten tekeminen ja reflektointi näytti vaikuttavan positiivisesti oppilaiden erittelemien tunneilmaisujen määrään sekä käytännön sovellusten keksimiseen. Aluksi toiminnallisesta työtavasta aiheutui hälinää, minkä vuoksi opettajan rooli toimintatuokion ohjaajana osoittautui ensisijaisen tärkeäksi. Kuten kaikki uudet työtavat, myös toiminnallisuus vaatii tämän tutkimuksen mukaan huolellista suunnittelua, harjoittelua ja toimivien käytännön ratkaisujen tutkimista. Tutkimus voi toimia yhtenä esimerkkinä muille kasvattajille siitä, miten toiminnallisuutta voi hyödyntää tunnekasvatuksessa ja terveystiedon opetuksessa yleensä.
|
|---|