| Summary: | Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani suomen- ja unkarinkielisten etunimien appellatiivistumista eli yleisnimistymistä slangiyhdyssanoissa. Tutkimuskohteeni ovat suomalaiset ja unkarilaiset slangiyhdyssanat, joiden perus- tai määriteosana on etunimen homonyymi, siis appellatiivistunut etunimi. Esimerkkejä etunimen homonyymin sisältävistä yhdyssanoista ovat suomenkieliset slangisanat parkkipirkko, jolla viitataan ’pysäköinninvalvojaan’, ja isoiita, joka tarkoittaa ’isokokoista naista’. Unkarinkielinen slangisana lólujza (sananmukaisesti ’hevoslujza’), jonka perusosana on appellatiivistunut naisen nimi Lujza, tarkoittaa niin ikään ’isokokoista naista’.
Tutkielmani on kontrastiivista nimistöntutkimusta. Siihen yhdistyy myös semantiikan- ja slangintutkimuksen elementtejä. Tarkastelen semanttiselta kannalta sitä, millaiset tekijät ovat saattaneet motivoida erisnimen appellatiivistumista ja päätymistä yhdyssanan osaksi. Tutkimukseni tarkoituksena on selvittää myös muun muassa sitä, millaisia merkityksiä etunimet saavat suomen ja unkarin slangiyhdyssanojen osina, millaiset etunimet ovat herkkiä appellatiivistumaan slangiyhdyssanan osana sekä onko yhdyssanoissa ja niihin sisältyvissä appellatiivistuneissa nimissä slangille ominaisia elementtejä tai muita kytköksiä puhekieleen.
Tutkimukseni suomenkielisen aineiston olen kerännyt Heikki Paunosen slangisanakirjasta Tsennaaks Stadii, bonjaaks slangii (2002). Unkarinkielinen aineisto on peräisin unkarilaisista sanakirjoista ja opinnäytetöistä.
Tutkimusaineistosta nousee esiin yksitoista keskeistä aihepiiriä, semanttista attraktiokeskusta. Nämä ovat sotilas, poliisi, vanki, muu ammatti tai tehtävä, ihmisen ominaisuus, haukkumanimitys, ’maalainen’, kansallisuus, sukupuoli, seksi ja ’ilotyttö’. Suurin osa aineistoni yhdyssanoista kuuluu näihin attraktiokeskuksiin. Suomenkielisessä aineistossani merkittävin attraktiokeskus on ammatin tai tehtävän nimike, kun taas unkarinkielisessä aineistossa se on ihmisen ominaisuus.
Aineistoni yhdyssanat jakaantuvat kahteen ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään kuuluvat yhdyssanat, joiden osana on appellatiivistunut etunimi. Toiseen ryhmään kuuluvat yhdyssanat, joiden osana on etunimen homonyymi, joka ei kuitenkaan viittaa propriin, vaan appellatiiviin, jota etunimen homonyymi tyypillisesti muistuttaa äännerakenteeltaan. Tutkimukseni osoittaa, että jos appellatiivistunut etunimi on yhdyssanan määriteosana (esim. marttaikäinen ’keski-ikäinen’, marttakengät ’paksut, tukevat kengät’), kuuluvat yhdyssanat yleensä semanttisesti yhteen. Mikäli appellatiivistunut etunimi toimii yhdyssanan perusosana, ei appellatiivistuneella etunimellä vaikuta olevan niin suurta merkitystä. Jussi, kalle, matti, mikko ja ville ovat tyypillisiä perusosia suomenkielisen aineistoni yhdyssanoissa (esim. turvejussi ’maalainen’, ovimikko ’vahtimestari’). Sekä suomen- että unkarinkielisessä aineistossani on useita sanoja, joissa äännerakenne on selvästi vaikuttanut siihen, mikä etunimi sanassa on appellatiivistunut. Yhdyssanoissa on usein allitteraatiota, sisäsointua tai loppusointua perus- ja määriteosan välillä.
|
|---|