| Summary: | Pro gradu -työssä tutkimme Suomessa asuvan monikielisen viittomakielisen perheen lasten kielenkäyttöä. Selvitimme, miten viitottujen ja puhuttujen kielien käyttö vaihteli perheessä ja perheen ulkopuolella ja millaisia kieli-identiteettejä monikielisen perheen lapsella on. Tutkimusperheen lapsilla on käytössään yhteensä neljä kieltä - kahden viittomakielen lisäksi heillä on käytössään myös kaksi puhuttua kieltä. Näiden lisäksi lapset käyttivät vanhempiensa kanssa keskustellessaan toisinaan pelkkää huuliota ilman viittomaa, ja toisinaan niin kutsuttuja kontaktiviittomisen (contact signing) muotoja. Perheen lapset ovat siis simultaanisti monikielisiä, koska he ovat syntymästään lähtien omaksuneet sekä äidin että isän kielet.
Tutkimuksen aineistona olivat perheessä videokuvatut kielenkäyttötilanteet. Aineiston toinen osa oli perheenjäsenten haastattelu ja kolmas osio perheenjäsenten ottamat valokuvat. Aineisto on siten kerätty käyttäen etnografista havainnointia, videoitua haastattelua ja informanttien omatoimista valokuvausta.
Tutkimuksessamme keskityimme seuraamaan lasten kielenkäyttöä erityisesti koodinvaihtoa ja lainaamista. Kontaktiviittomisen muodot tulivat lisäksi esille mielenkiintoisina ilmiöinä aineistoa analysoidessamme. Tutkimuksen mukaan koodinvaihdossa lausuman sisällä käytetään kahta eri viittomakieltä, kieli siis vaihtuu kesken lausuman. Lainoissa taas pääsääntöisesti lainattiin yksittäinen viittoma käytettävään viittomakieliseen lausumaan. Erikoisimpia ilmiöitä oli taas kontaktiviittomisen muodot, joista yksi esimerkki ovat lainasanat huuliossa - näistä lainoista oli kyse silloin, kun viittoja puhui ja viittoi samanaikaisesti, tai hän käytti yhden viittomakielen huuliota ja toisen viittomakielen viittomaa. Tutkimuksessamme kieli-identiteeteistä huomionarvoisena ilmiönä tuli esille kuulevien lasten 'ei-kuuleminen' tietyssä tilanteessa.
|
|---|