| Summary: | Vanhusten pitkäaikaishoidosta ja vanhuspalveluista ylipäätään on käyty viime vuosina yhteiskunnallista keskustelua. Tämä eläinsosiologinen tutkimus esittelee eläinterapiaa ja eläimiä yhtenä mahdollisuutena edistää vanhusten hyvinvointia etenkin laitoksissa. Tapaustutkimukseni keskiössä on Jyväskylän Kuokkalassa sijaitseva Palvelutalo Vuoropari, jonka kolmannessa kerroksessa asuu pysyvästi maatiaiskissa Teppo. Tutkimuskysymyksiä ovat minkälaisia kissasta johtuvia vaikutuksia palvelutalon arjessa voidaan havaita, ja ovatko nämä vaikutukset asukkaille positiivisia. Aineisto koostuu neljästä Vuoroparin hoitajan haastattelusta sekä lyhyestä havainnointiosiosta. Tarkoituksena on ollut esitellä kissaa osana Vuoroparin materiaalista ja sosiaalista tilaa mahdollisimman kokonaisvaltaisesti, keskittyen kuitenkin kissaan suhteessa vanhusten hyvinvointiin. Koska aiheesta ei juurikaan ole saatavilla aiempaa tutkimusta, olen halunnut käsitellä kissan vaikutuksia monesta näkökulmasta. Aineisto on jaettu kolmeen teemaan, joista ensimmäinen käsittelee eläimen aiheuttamia rajoitteita ja muutoksia palvelutalossa, toinen keskittyy havainnoimaan palvelutaloa kissan elinympäristönä ja viimeinen teema pohtii, mitä eläin tuottaa tilaan. Viimeinen teema käsittelee erikseen asukkaiden, hoitajien ja omaisten suhtautumista ja suhdetta kissaan.
|
|---|