| Summary: | Itsearviointi on merkittävä osa kieltenoppimista, sillä sen avulla oppilaat voivat muun muassa huomata vahvuutensa ja heikkoutensa, kehittää itseään tarvittavilla osa-alueilla, sekä asettaa itselleen realistisia opiskelutavoitteita. Tämän tutkimuksen kohteina oli oppilaiden sekä heidän opettajiensa itsearvioinnin tuntemus ja käyttö. Tutkimus koostui kahdesta yhdeksäsluokkalaisten ryhmästä ja kahdesta abiturienttiryhmästä. Lisäksi jokaisen ryhmän opettajat vastasivat heille tehtyyn kyselyyn. Yhteensä tutkimukseen osallistui 95 oppilasta ja neljä opettajaa Kuopiosta ja Jyväskylästä. Aineisto kerättiin joulukuussa 2011 ja tammikuussa 2012.
Oppilaat täyttivät kyselyn koskien itsearviointiin kohdistuvia asenteita, sen käyttöä englannin oppitunneilla ja sen tarjoamia hyötyjä sekä haittapuolia. Tämän lisäksi jokaisen ryhmän senhetkinen englanninopettaja täytti kyselyn, joka koski opettajien asenteita ja mielipiteitä oppilaiden itsearviointeja kohtaan. Tuloksia analysoitiin kvalitatiivisesti. Ensin samanikäisten ryhmien vastaukset yhdistettiin ja niitä vertailtiin. Lisäksi näiden kahden eri ikäluokan vastauksia vertailtiin keskenään. Lopuksi myös opettajien antamien vastauksien verrannollisuutta toisiinsa ja heidän ryhmiinsä tarkasteltiin.
Tuloksista huomattiin, että monet oppilaat ovat käyttäneet itsearviointia aiemminkin. Oppilaat pystyivät näkemään itsearvioinnissa monia etuja, mutta he eivät olleet innostuneita käyttämään sitä nykyistä enemmän englannintunneilla. Opettajien kokemukset itsearvioinnin käytöstä olivat suurimmalta osin positiiviset, sillä sen nähtiin auttavan myös opettajia muun muassa arvioinnin suhteen, mutta heillä oli epäilyksensä oppilaiden omien arviointien rehellisyydestä.
|
|---|