Puumala- ja lehmärokkoviruksen vaikutus metsämyyrän (Myodes glareolus) metaboliaan

Taudinaiheuttajat, kuten virukset ovat usein haitallisia isäntälajilleen. Virusinfektiot voivat heikentää mm. isäntälajinsa lisääntymistä ja selviytymistä, vaikka ne eivät aiheuttaisikaan näkyviä oireita isäntälajeilleen. Jyrsijöiden yksi yleisimmistä viruksista on hantaviruksiin kuuluva Puumala-vir...

Full description

Bibliographic Details
Main Author: Perälä, Kirsi
Other Authors: Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta, Faculty of Sciences, Bio- ja ympäristötieteiden laitos, Department of Biological and Environmental Science, University of Jyväskylä, Jyväskylän yliopisto
Format: Master's thesis
Language:fin
Published: 2012
Subjects:
Online Access: https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/37698
Description
Summary:Taudinaiheuttajat, kuten virukset ovat usein haitallisia isäntälajilleen. Virusinfektiot voivat heikentää mm. isäntälajinsa lisääntymistä ja selviytymistä, vaikka ne eivät aiheuttaisikaan näkyviä oireita isäntälajeilleen. Jyrsijöiden yksi yleisimmistä viruksista on hantaviruksiin kuuluva Puumala-virus, jonka isäntälaji on metsämyyrä (Myodes glareolus). Hantavirukset ovat RNA-viruksia ja ne leviävät tehokkaasti tiheissä myyräkannoissa. Puumala-virus voi levitä metsämyyristä myös ihmisiin hengitysteiden kautta aiheuttaen myyräkuumetta. Puumala-viruksen ohella metsämyyristä on löydetty myös lehmärokkovirusta, joka on DNA-virus. Lehmärokkoviruksen tiedetään vaikuttavan heikentävästi metsämyyrien lisääntymiseen ja talvella myös selviytymiseen. Myös lehmärokkovirus voi tarttua ihmiseen mm. kotikissoilta ihorikkojen kautta aiheuttaen punoittavia rakkuloita ja flunssan kaltaisia oireita ihmisille. Lehmärokkovirusinfektio ei ole jyrsijöillä krooninen, toisin kuin Puumala-virusinfektio, mutta niiden molempien on havaittu olevan haitallisia niiden isäntälajeilleen, mutta perimmäisiä syitä ei vielä tiedetä. Virukset saattavat vaikuttaa isäntälajin kelpoisuuteen muun muassa niiden metabolian eli aineenvaihdunnan kautta. Metaboliatasoon vaikuttavat mm. yksilön ikä, lisääntymisvaihe sekä muut stressitekijät, kuten taudinaiheuttajat. Tutkimuksessa oli tarkoituksena selvittää Puumala-viruksen ja lehmärokkoviruksen vaikutusta metsämyyrän lepo- ja rasitusmetaboliaan. Metsämyyräpopulaatiota seurattiin kesän 2011 aikana Lammin biologisen aseman läheisyydessä olevalla metsäalueella merkintä-takaisinpyyntimenetelmällä. Metsämyyrien lepo- ja rasitusmetaboliamittaukset suoritettiin laboratoriossa respirometrin avulla, joka analysoi myyrien uloshengitysilman CO2-pitoisuuden. Myyrien rasitusmetabolia mitattiin sekä juosten että uiden ja lepometabolia ennen ja jälkeen juoksusuorituksen. Myyriltä otettiin verinäytteet, mistä analysoitiin Puumala-virus- ja lehmärokkovirusinfektiot. Puumala-virusinfektoituneita myyriä oli 24 kpl ja lehmärokkovirusinfektoituneita 21 kpl, kun yhteensä 62 myyrän lepo- ja rasitusmetaboliamittausten tulokset analysoitiin. Puumala-viruksella eikä lehmärokkoviruksella ollut vaikutusta lepo- ja rasitusmetaboliaan. Koiraiden rasitusmetaboliataso juosten mitattuna oli korkeampi kuin naaraiden ja samansuuntainen trendi oli havaittavissa uiden mitatussa rasitusmetaboliassa. Näin ollen tämän tutkimuksen perusteella ei voida sanoa, että Puumala- tai lehmärokkovirusinfektoituneiden korkeampi metaboliataso olisi syynä heikompaan lisääntymiseen tai selviytymiseen metsämyyrillä.