| Summary: | Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia urheilujoukkueiden
ammattivalmentajien johtamiskäyttäytymistä ja erityisesti
kehityskeskusteluiden käyttöä osana joukkueurheilijoiden kokonaisvaltaista
johtamista.
Tutkimusongelmia asettaessamme halusimme selvittää, käyvätkö
ammattivalmentajat säännöllisesti toistuvia kehityskeskusteluja urheilijoidensa
kanssa, mitä syitä keskusteluiden käymiselle valmentajilla on ja millaisia
haasteita kehityskeskusteluiden käymiselle valmentajat näkevät. Lisäksi
tavoitteenamme oli kartoittaa vuorovaikutusta valmentaja-urheilija –suhteessa
sekä valmentajien johtamistyylin yhteyttä kokonaisvaltaisen
valmennusprosessin toimivuuteen.
Tutkimuksemme sisälsi sekä määrällisen että laadullisen tutkimuksen
tiedonkeräysmenetelmiä. Tutkimuksen kohderyhmä oli joukkuevalmentajat
Suomen ammattivalmentajat ry:n (SAVAL) jäsenistöstä. Tutkimusaineisto
kerättiin nettipohjaisella kyselylomakkeella, jonka rakensimme itse Mr.
Interview -ohjelmalla aiempiin tutkimuksiin ja perehtymäämme teoriataustaan
pohjautuen. Kehotuksen kyselyyn vastaamiseen lähetimme kohderyhmälle
SAVALin toiminnanjohtajan kautta. Aineiston tilastollisen analyysin teimme
PASW –statistics –ohjelmalla käyttämällä frekvenssianalyysiä,
ristiintaulukointia sekä korrelaatiokertoimia. Avointen kysymysten vastaukset
luokittelimme aineistosta nousseiden teemojen mukaisesti.
Tutkimustulosten perusteella valtaosa ammattivalmentajista käy säännöllisesti
toistuvia, ennalta valmisteltuja kehityskeskusteluja urheilijoidensa kanssa.
Tärkeimmiksi syiksi keskusteluiden käymiselle valmentajat kokevat
urheilijoiden kehittämisen ja jatkuvan vuorovaikutuksen ylläpitämisen.
Suurimmiksi haasteiksi kehityskeskusteluiden käymiselle ammattivalmentajat
nimesivät ajankäytölliset ja vuorovaikutukselliset ongelmat. Tuloksista on
selkeästi huomattavissa, että joukkuevalmentajien johtamiskäyttäytyminen on
muuttunut autoritaarisesta urheilijaläheisemmäksi kuin aiemmin tehdyissä
tutkimuksissa.
|
|---|