| Summary: | Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää persoonallisuuden piirteiden ja tunteiden säätelystrategioiden
yhteyksiä työn imuun. Tutkimuksessa tarkasteltiin persoonallisuuden piirteistä ulospäinsuuntautuneisuutta
ja neuroottisuutta sekä tunteiden säätelystrategioista tilanteen uudelleen arviointia
ja tunteiden tukahduttamista. Ensinnäkin kiinnostuksen kohteena oli ulospäinsuuntautuneisuuden
ja neuroottisuuden merkitys työn imun ja sen eri ulottuvuuksien eli tarmokkuuden, omistautumisen
ja uppoutumisen kokemiselle. Toiseksi tutkimuksessa selvitettiin, ovatko uudelleen arviointi ja tunteiden
tukahduttaminen yhteydessä työn imuun tai sen eri ulottuvuuksiin sen jälkeen, kun persoonallisuuden
piirteiden mahdollinen vaikutus on kontrolloitu. Tutkimus perustui poikkileikkausasetelmaan,
ja siinä käytettiin Lapsesta aikuiseksi -tutkimuksen vuonna 2009 50-vuotiailta kerättyä
aineistoa (N = 182).
Hierarkkisen regressioanalyysin tulokset osoittivat, että neuroottisuus, tunteiden tukahduttaminen ja
tilanteen uudelleen arviointi olivat yhteydessä työn imuun tai sen ulottuvuuksiin. Henkilöt, joilla oli
korkea neuroottisuuden taso tai jotka käyttivät runsaasti tunteiden tukahduttamista, raportoivat vähäisempää
työn imun kokemista kuin ne, joiden neuroottisuuden taso oli matala tai jotka tukahduttivat
tunteitaan harvoin. Neuroottisuus oli yhteydessä työn imun ulottuvuuksista tarmokkuuteen ja
omistautumiseen. Henkilöt, joilla oli korkea neuroottisuuden taso, raportoivat matalampaa tarmokkuutta
ja omistautumista kuin ne, joiden neuroottisuuden taso oli matala. Niin ikään tunteiden tukahduttaminen
vaikutti omistautumisen kokemiseen niin, että tunteitaan usein tukahduttavat henkilöt
kokivat vähemmän omistautumista kuin ne, jotka tukahduttivat tunteitaan harvoin. Lisäksi uudelleen
arviointi kytkeytyi omistautumiseen siten, että mitä enemmän henkilö käytti uudelleen arviointia,
sitä omistautuneempi hän oli työlleen.
Tämä tutkimus osoitti, että työhyvinvoinnin lisäämiseksi organisaatioissa olisi hyödyllistä kiinnittää
huomiota työntekijöiden tapoihin säädellä tunteitaan. Työntekijöille voitaisiin tarjota työhyvinvoinnin
edistämishankkeiden yhteydessä tunteiden säätelyyn keskittyvää koulutusta, mikä voisi edesauttaa
adaptiivisten tunteiden säätelystrategioiden käyttöä työpaikalla. Tulevaisuudessa olisi hyödyllistä
jatkaa tutkimusta yksilöllisten tekijöiden, kuten persoonallisuuden piirteiden ja tunteiden säätelytapojen,
vaikutuksista työn imuun.
|
|---|