| Yhteenveto: | Lasten läheissuhteissa on tapahtunut monia muutoksia, joiden merkityksiä lasten omasta näkökulmasta on kuitenkin tutkittu vähän. Tässä tutkimuksessa lasten läheissuhteiden tarkastelun teoreettinen perusta on lapsuuden sosiologiassa. Lapsille annettiin mahdollisuus määritellä oma perheensä ja kuvailla läheissuhteisiin, erityisesti perhesuhteisiin, liittyviä ulottuvuuksia. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten lapset määrittelevät ja kuvailevat läheissuhteitaan, miten arjen vuorovaikutus ja tunteet näkyvät lasten perhesuhteissa, ja millaisina lasten perhesuhteet näyttäytyvät lasten toimijuuden ja osallisuuden näkökulmasta. Tutkimuksessa oli mukana 14 iältään 11–12-vuotiasta lasta, joista puolet oli tyttöjä ja puolet poikia. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluiden, sosiaalisten verkostokarttojen ja kännykkäpäiväkirjan avulla. Analyysimenetelmänä käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia.
Lapset kuvailivat läheissuhteitaan moninaisesti ja yksilöllisesti. Lasten läheissuhteiden määrittelyyn vaikuttivat keskeisesti arjen tapahtumat ja läheisyyden kokemukset. Yhdessä perheenjäsenten ja muiden läheisten kanssa vietetty aika oli lapsille tärkeää. Läheissuhteet eivät rajoittuneet pelkästään perhesuhteisiin, mutta perhesuhteilla oli kuitenkin keskeisin merkitys lasten elämässä. Niitä tarkasteltiin lähemmin vuorovaikutuksen ja tunteiden kautta. Perhesuhteiden arki oli monivivahteista myönteisten ja kielteisten tunteiden välillä tasapainottelua, mutta myös tasaisuutta ja rutiinien ylläpitämistä. Myönteiset ja kielteiset tunteet vaihtelivat lasten arjessa kiintymyksen ja ristiriitojen muodossa. Lasten toimijuus ja osallisuus näyttäytyi moniulotteisesti perheen arjessa päätöksen teossa, huolenpidossa perheenjäseniä kohtaan sekä itsenäisyyden arvostamisena ja harjoitteluna kotona ja kodin ulkopuolella. Vanhemmat säätelivät ja rajoittivat lasten toimijuutta ja osallisuutta monin tavoin, mutta pääosin lapsilla oli riittävät ja oikeudenmukaiset mahdollisuudet niiden toteuttamiseen. Relationaalisuus ja autonomisuus kietoutuivat lasten perhesuhteissa toisiinsa: läheissuhteiden kautta lapset saivat tärkeitä läheisyyden, huolenpidon ja yhteenkuuluvuudentunteen kokemuksia, mutta myös oman toimijuuden ja osallisuuden mahdollisuudet olivat lapsille tärkeitä.
|
|---|