| Summary: | Tämän sosiaalityön pro gradu – tutkielman tavoitteena on ollut selvittää nuorten näkökulmasta, mikä merkitys työpajakoulutuksella on ollut heidän elämässään. Työpajat ovat vuosikymmenien aikana vakiinnuttaneet asemansa yhteiskunnan palvelujärjestelmän täydentäjänä ja paikkaajana. Yhteiskunnassamme on kymmeniä tuhansia nuoria, jotka ovat työmarkkinoiden ja koulutuksen ulkopuolella. Työpajakoulutuksen kehittämisestä onkin haettu uutta toimintamallia koulutuksellisen syrjäytymisen ennaltaehkäisemiseksi. Kiinnostukseni kohdistuu myös siihen, onko työpajakoulutus järjestelmän luukku, jota käytetään, kun muutkaan keinot eivät auta vai onko sillä jotain todellista merkitystä nuorten elämässä.
Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen. Syrjäytymistä ja huono-osaisuutta koskevat teoriat muodostavat tämän tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen. Tutkimusaineisto koostuu kuudesta narratiivisesta haastattelusta sekä kerronnan tukena piirretystä, elämänkulkua kuvaavasta elämänviivasta. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.
Syrjäytymistä koskevien teorioiden tarkastelun perusteella voidaan todeta, että tähän tutkimukseen osallistuneiden nuorten elämässä todentuvat kaikki syrjäytymisen riskitekijät maahanmuuttajataustaa ja asunnottomuutta lukuun ottamatta. Työpajakoulutukseen osallistuneiden nuorten tilanteet ovat olleet lähtökohtaisesti hyvin haastavia. Motivaation puut-teen ja koulunkäyntikyvyttömyyden taustalla vaikuttaa mm. vaikeudet perhesuhteissa ja sosiaalisissa suhteissa, päihteidenkäyttö, traumaattiset kokemukset sekä mielenterveyden ongelmat. Työpajakoulutus on ollut lähtökohtaisesti mahdottomalta tuntuvan haasteen edessä. Tutkimuksen ydintuloksena on, että haastavista lähtökohdista huolimatta työpaja-koulutus on tutkimukseen osallistuneiden nuorten osalta saavuttanut sille asetetut tavoitteet. Nuorista neljä valmistui ammattiin ja kaksi vaihtoi alaa, mutta jatkoi opiskelua. Opinnoissa eteneminen mahdollistui, nuorten ongelmien työstämisen seurauksena. Työpajakoulutuksessa onnistuttiin siis siinä, mihin oppilaitos opiskelijahuoltoineen ei ole kyennyt. Johtopäätöksenä esitänkin, että hyväksyvä yhteisöllisyys sekä nuorten ongelmiin yksilöllisesti paneutuva työskentely ovat tekijöitä, jonka avulla työpajakoulutus kykenee tukemaan nuorten selviytymistä ja elämänhallintaa Nuorten ongelmien työstäminen edellyttää hyvää luottamussuhdetta ja nuoren kokonaisvaltaista kohtaamista.
|
|---|