| Yhteenveto: | Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää suomalaisessa aluepolitiikassa ja aluepoliittisessa puhetavassa tapahtuneita muutoksia. Tutkimus lähtee liikkeelle kahdesta taustatekijästä:1) talouden avautuminen ja voimakas globalisaatiokehitys haastoivat perinteisen suomalaisen aluepolitiikan 1980- ja 1990-luvuilla. Talouden avautuminen yhdistettynä 2)syvenevään integraatioon pakotti valtion muuttamaan toimintalinjaansa. Seurauksena oli yhteiskunnallisen ajattelutavan muutos hyvinvointivaltiota korostavasta ajattelusta kilpailuvaltion suuntaan.
Tutkimuksessa myös oletetaan, että muutos hyvinvointivaltiota painottavasta ajattelusta kilpailuvaltioon tarkoitti uudenlaisen poliittisen puhunnan kehittymistä. 1980-luvulla talouden avautumisen ja globalisaatiokehityksen myötä poliittiseen puheeseen omaksuttiin alun perin yritysmaailmassa käytetty taloudellis-poliittinen sanasto. Tuo taloudellis-poliittinen puhetapa saavutti valta-aseman 1990-luvun aikana.
Tutkimus käyttää tutkimusnäkökulmanaan retorista analyysia. Analyysissa sovelletaan Kenneth Burken retoriikkanäkemystä. Retoriikkanäkökulma kytkeytyy tutkimusaineistoon, joka koostuu aluepolitiikkaa ja alueiden kehittämistä käsittelevästä tutkimuskirjallisuudesta, Matti Vanhasen II hallituksen ohjelmasta sekä Uuden lääkealan keskuksen sijoittamisselvityksestä. Lisäksi vuosien 1993 ja 2002 aluepoliittiset lait muodostavat tärkeän osan tutkimuskirjallisuuden analyysiä.
Uudenlainen poliittinen puhetapa edeltää yhteiskunnallisia muutoksia, jotka puolestaan vahvistuvat ja vakiintuvat lainmuutosten myötä (Alasuutari 2004). Tutkimuksessa osoitetaan, kuinka edellä mainitut kielellis-poliittiset muutokset ovat vaikuttaneet suomalaiseen aluepolitiikkaan. Tutkimuksen kilpailu- ja osaamissanojen kautta tapahtuva aluepoliittisen puhetavan analyysistä käy ilmi, että ”kilpailu” ja ”osaaminen” kuuluvat oleellisesti 2000-luvun aluepoliittiseen puheeseen.
Avainsanat: aluepolitiikka, kilpailu, osaaminen, Kenneth Burke
|
|---|