| Yhteenveto: | JYVÄSKYLÄN YLIOPISTO. Liikunta- ja terveystieteiden tiedekunta/Liikuntatieteiden
laitos
SOINI, TYTTI 2011. Treenimatkoja kuljetusyhteiskunnassa – Kilpaurheilevan lapsen
vanhemmuus. Liikunnan yhteiskuntatieteiden pro gradu-tutkielma. 139 s. + 2 liitettä
TIIVISTELMÄ
Tutkimuksessa on selvitetty vanhempien kokemuksia ja mielipiteitä lasten kilpaurheilutoiminnasta
ja sen mielekkyydestä. Vanhemmat ovat tuoneet esiin tekijöitä, jotka saavat
heidät osallistumaan lastensa harrastukseen, ja he ovat kertoneet, miten lasten harrastuksiin
osallistuminen vaikuttaa heidän toimintaansa. Lisäksi vanhemmat ovat kuvanneet
lasten kilpaurheilun jännitteistä kenttää kaikkine lapsiin kohdistuvine odotuksineen,
sekä omia että lastensa vaikutusmahdollisuuksia lasten kilpaurheiluharrastuksissa.
Vaikka vanhemmilla on kaikkein keskeisin rooli lasten kilpaurheilun mahdollistajina,
vanhempien roolista lasten urheilussa on käyty hyvin vähän keskustelua. Puheenvuorot,
jotka ovat liittyneet kilpaurheilevien lasten vanhempiin, ovat useimmiten olleet lähinnä
syyllistäviä. Aihe on mielekkään lasten kilpaurheilun toteutumisen kannalta erittäin tärkeä,
ja omakohtaiset kokemukseni ovat vaikuttaneet aiheen valintaan. Tutkimus on toteutettu
empiirisenä tutkimuksena ja tutkimusote on laadullinen. Tutkimusmenetelmänä
on käytetty puolistrukturoitua teemahaastattelua, ja tavoitteena on ollut ilmiön mahdollisimman
monipuolinen kuvaaminen. Tutkimus osoittaa, että vanhemmat vievät lapsiaan
urheiluharrastusten pariin, koska lapsen tervettä kasvua ja kehitystä halutaan tukea.
Lasten kilpaurheilu imaisee kuitenkin perheet hyvin voimakkaasti mukaansa, ja vanhempien
motiivit alkavat helposti muovautua uudella tavalla. Lasten menestyksekäs
kilpaileminen herättää vanhemmissa voimakkaita tunteita, lajin hienouksia aletaan ymmärtää
ja laji tuo mukanaan samanhenkisiä ystäviä, joiden kanssa tunteet voidaan jakaa.
Nämä tekijät edistävät vanhempien sosiaalistumista lapsen lajiin, ja koska toiminta koetaan
pääsääntöisesti hauskaksi ja mielekkääksi, toimintaan ollaan valmiit panostamaan
paljon aikaa ja suuria summia rahaa. Suuret panostukset lisäävät lasten urheilun totisuutta
ja vaarana on, että lasten urheilusta innostutaan liikaa. Lasten kilpaurheilun kentiltä
on löydettävissä erilaisia vanhemmuuden tyylejä, ja ratkaisevan tärkeä merkitys
vanhemmuudessa on sillä, miten vanhemmat onnistuvat säilyttämään suhteellisuudentajunsa
lapsen menestyessä urheiluharrastuksessaan. Lasten kilpaurheilu näyttäytyy eettisesti
varsin kyseenalaisena kenttänä, jossa eri toimijat toteuttavat häikäilemättömästikin
omia pyrkimyksiään. Huolestuttavaa on, että oikean ja väärän rajaa voidaan lasten kilpaurheilussa
tarvittaessa venyttää. Urheiluseurojen lanseeraama ohje - kustanna, kuljeta,
kannusta – ei ole riittävä ohje vanhempien taustatukena toimimiselle. Kilpaurheilu on
lapselle vaativaa puuhaa, ja lapsen kulloistenkin kokemusten ja tuntemusten sensitiivinen
kuunteleminen on vanhemman tärkeä tehtävä.
Lasten kilpaurheilun tulisi olla kaikkien mukana olevien toimijoiden yhteispeliä, eikä
ole lasten edun mukaista sulkea vanhempia kuljettajan ja kustantajan rooliin. Vanhemmat
tulisi ottaa mukaan lasten kilpaurheilusta käytävän vuoropuheluun, ja heidät tulisi
huomioida lastensa parhaina asiantuntijoina. Vanhemmille tulisi olla tarjolla sellaisia
keskustelufoorumeita, joissa lapsen urheilemiseen liittyviä kysymyksiä olisi mahdollista
käsitellä. Avoin keskustelu aiheesta hyödyttäisi vanhempien suhteellisuudentajun säilymistä,
ja lasten oikeanlainen tukeminen kilpaurheiluharrastuksessa helpottuisi.
|
|---|