| Summary: | Tutkielman tarkoituksena oli tutkia, miten motivoivan haastattelun menetelmät ilmenivät
diabeteshoitajan toteuttamassa liikuntaneuvonnassa sekä arvioida tyypin 2 diabetesasiakkaan
liikuntaan motivoitumiseen ja sitoutumiseen yhteydessä olevia tekijöitä kahden vuoden
seuranta-aikana.
Tutkimusaineisto oli osa Jyväskylän yliopiston Terveystieteiden laitoksen diabetespotilaiden
terveysneuvonnan seurantatutkimusta (2000 - 2002). Tässä tutkimuksessa käytetty aineisto
koostui tyypin 2 diabetesasiakkaan ja diabeteshoitajan videoiduista ja litteroiduista
terveysneuvontatilanteista kahden vuoden seuranta-aikana. Liikuntaan liittyvät puheenvuorot
irrotettiin tutkimuksen kohteeksi ja aineisto analysoitiin deduktiivisen ja induktiivisen
sisällönanalyysin avulla.
Motivoivan haastattelun menetelmistä diabeteshoitajan liikuntaneuvonnassa tulivat hyvin
esille avointen kysymysten käyttö, asiakkaan puheen heijastaminen ja yksinkertaiset reflektiot
sekä asiakkaan muutosvalmiuksien vahvistaminen ja tukeminen. Sen sijaan yhteenvetojen
tekeminen ja asiakkaan muutospuheen tukeminen jäivät vähäisiksi. Asiakkaan
motivoituminen liikuntaan tuli esille hyötyliikunnan arvostamisena sekä luonnossa
liikkumisena. Näihin hän osoitti myös sitoutumista seurantajakson aikana. Asiakas toi esille
kokemiaan liikkumisen esteitä, joiden käsittelyssä ei kuitenkaan edistytty sekä liikunnan
mahdollistavia tekijöitä, joita hän pystyi seurantajakson aikana hyödyntämään.
Tutkimus vahvisti aiempien tutkimusten tapaan asiakkaan sisäisen motivaation merkitystä
liikuntatottumusten muuttamisessa. Motivoivan haastattelun menetelmien voidaan nähdä
edesauttavan asiakkaan pohdintaa liikuntaan motivoitumiseen ja sitoutumiseen yhteydessä
olevista tekijöistä. Hoitajan pyrkimys tasa-arvoiseen vuorovaikutukseen näyttäisi edistävän
asiakkaan liikuntaneuvontaan osallistumista, joka taas edesauttaa liikuntaan motivoitumista ja
sitoutumista.
|
|---|