| Summary: | Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisia tarinoita kehitysvammaisten lasten vanhemmat kertovat esiopetuksesta kouluun siirtymisestä sekä omista vaikutusmahdollisuuksistaan siirtymässä.
Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on ekokulttuurinen teoria, jonka avulla tarkastelin siirtymän perhelähtöisyyttä. Narratiivista tutkimusmenetelmää hyödyntämällä olen tarkastellut vanhempien kirjoittamia kertomuksia heidän lapsensa kouluunsiirtymästä. Kertomuksia tutkimuksessani on kuusitoista. Tutkimuksen tuloksiksi hahmottuivat hyvät ja haastavat siirtymätarinat. Näitä tarinoita kuvaan kuuden tarinatyypin kautta, jotka olen nimennyt metaforisesti onni-, toivo-, voitto-, sisu-, taisto- ja urhotarinoiksi.
Hyviä siirtymätarinoita kuvasivat hyvä yhteistyö vanhempien ja ammattilaisten kesken sekä moniammatillisesti sosiaali- ja sivistystoimen hallinnon, esi- ja alkuopettajien, terapeuttien ja palveluohjaajien kesken. Haastavaksi siirtymän tekivät vanhempien tiedonpuute tulevasta, heikko vuorovaikutus vanhempien ja ammattilaisten kesken, moniammatillisen yhteistyön puuttuminen sekä lasten osallisuuden vähäisyys kouluyhteisöissä. Lisäksi vanhemmilla oli rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa siirtymäprosessiin. Vanhemmat esittivätkin kehittämisehdotuksia nykyistä yksilöllisemmästä toimintatavasta, jossa vanhemmat olisivat täysivaltaisesti mukana. Vanhemmat toivoivat kouluihin myös uusia integraation muotoja.
|
|---|