| Yhteenveto: | Pro gradu -tutkielman tavoitteena on testata vaatetusviestinnän teorioiden soveltuvuutta taideteosten tulkintaan. Aineistona käytetään kuutta maalausta, jotka kuvittavat viktoriaanisen runoilijan Alfred Tennysonin The Lady of Shalott -runoa. Tutkittavat maalarit kuuluivat prerafaeliittien koulukuntaan ja maalaukset sijoittuvat aikavälille 1858-1915. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet kyseisten teosten syntyyn ja miten ne ilmenevät erityisesti vaatetuksen kautta. Tutkimuksessa käsitellään myös viktoriaanisessa yhteiskunnassa vaikuttaneita naiskäsityksiä ja pohditaan, mitä maalaukset kertovat ruumiista, seksuaalisuudesta ja vaatteen suhteesta niihin merkityksiä muodostavana tai kantavana tekijänä.
Tutkimus on monitieteellinen ja yhdistelee taidehistoriaa, pukuhistoriaa ja vaatetusviestintää. Tutkimusstrategia on hermeneuttinen, tutkimuksen tarkoitus oli olla selittävä, ymmärtävä, tuoda lisää tietoa ja testata eri tieteenalojen metodien soveltuvuutta toisiin. Tutkimusmenetelminä käytetään ikonologista kuvatutkimusta ja Minna Uotilan (1994) pukeutumiskuvallista tutkimusta, jossa korostuu vaatteen viestinnällisyys ja teoskaltaisuus. Tärkeässä osassa toimivat myös Anne Hollanderin (1978) teoriat vaatteen ja vartalon yhteyksistä taiteessa ja siitä, kuinka vaatteet taiteessa on verrattavissa ennemmin taiteeseen itseensä kuin todellisiin pukeutujiin.
Teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan vaatteen ja taiteen yhteyksiä, vaatetusviestinnän teoreettisia lähtökohtia sekä pukuhistoriaa. Lisäksi pyritään luomaan The Lady of Shalott -teoksille konteksti, jonka avulla saadaan tietoa ajan estetiikasta sekä taiteilijoihin vaikuttaneista ilmiöistä. Tässä yhteydessä käsitellään viktoriaanista yhteiskuntaa, naiskäsitystä, muotia, estetiikkaa ja taidetta, erityisesti prerafaeliitteja. Analyysiosuudessa käsitellään tarkemmin The Lady of Shalott -runoa, pukeutumiskuvan käsitettä ja sen soveltuvuutta taideteosten tulkintaan. Lopuksi analysoidaan teoksia pukeutumiskuvallisesti teoriakontekstia hyödyntäen.
Tutkimus osoitti pukeutumiskuvien tärkeimmän merkityksen olevan emotionaalisten, esteettisten ja sensualististen pyrkimysten esiintuonnissa romantiikan hengessä. Pukeutumiskuvien merkitykset tukivat pääosin töiden merkityksiä ja niiden avulla pyrittiin luomaan yhteyksiä maalausten välille ja viittaamaan eri aikakausiin. Yhteistä kaikille pukeutumiskuville oli naiseuden korostaminen ja naisen aseman esiintuominen. Tutkimus osoitti myös, että vaatetusviestinnän avulla on mahdollista selvittää taideteoksista asioita, joita perinteinen taidehistoriallinen tutkimus ei toisi esille. Pukeutumiskuvan teoreettinen käsitteistö ei täysin soveltunut prerafaeliittien taiteen tutkimiseen, sillä pukeutumiskuvan merkitystasot poikkeavat paljon arkitodellisuudessa ja taiteessa. Käsitteistö on kuitenkin sovellettavissa eri taidemuotoihin, riippuen tutkittavan teoksen lähtökohdista.
|
|---|