| Summary: | Tutkimuksen tavoite on selvittää, miten kehitysvammaisista on kirjoitettu Aamulehdessä.
Aineistona on Aamulehden jutut, joissa mainitaan kehitysvammaisuus vuosilta 2007-2008.
Ajankohdan määräsi Ylisen insuliinisurmat, joista uutisoitiin ensimmäisen kerran 11.8.2007.
Tutkimuskysymyksiä ovat: Kuka puhuu kehitysvammaisia koskevissa lehtiteksteissä?
Esitetäänkö kehitysvammainen toimijana? Millaisilla nimityksillä heihin viitataan? Mitä
stereotyyppejä heistä käytetään? Mitä uutiskriteerejä käytetään uutisoitaessa
kehitysvammaisista? Näihin kysymyksiin on haettu vastauksia määrällisen sisällönanalyysin
avulla. Aineisto analysoitiin koodausrungon mukaan, johon on määritelty
tutkimuskysymysten mukaiset muuttujat. Tutkimuksen tulokset kuvaavat kehitysvammaisia
koskevia asenteita yhteiskunnassa. Vammaisuuden merkitys syntyy yhteiskunnallisessa ja
kulttuurisessa kontekstissa, johon media vaikuttaa ja jota se ilmentää. Tutkimus siis tukeutuu
siihen teoriaan, jonka mukaan lehtitekstit rakentavat kehitysvammaisuuden merkitystä
yhteiskunnassa.
Kehitysvammaiset eivät ole täysin näkymättömiä Aamulehdessä, mutta se mitä heistä
esitetään on enimmäkseen kielteisten stereotypioiden muovaamaa. Tulosten mukaan
kehitysvammainen pääsee vain harvoin pääosaan, toimijaksi tai puhujaksi lehtijutuissa, jotka
käsittelevät kehitysvammaisuutta. Useimmiten kehitysvammaisiin viitataan uutisissa vain
ohimennen. Heidät esitetään passiivisina toiminnan kohteina. Yleensä kehitysvammaiset
ovat joko hoivan tai väkivallan kohteita, mikä vahvistaa negatiivisia stereotypioita. Tulokset
vahvistavat teoriaa siitä, että marginaaliryhmistä kertominen sanomalehdissä ei onnistu
luontevasti uutistyön käytäntöjen vuoksi. Lähteiden hankkimistavat vahvistavat negatiivisia
stereotypioita ja uutiskriteerit suodattavat vammaisvähemmistön pois lehtien sivuilta.
Kehitysvammaiset ovat pääosassa lähinnä human interest -jutuissa, eivät uutisissa. Jutuille
on tyypillistä kannustaa vammaistoimintaa. Toisinaan tsemppaaminen ja reipas vammainen -
stereotypian käyttö on ongelmallista, sillä jonkin ihmisryhmän saama myönteinen
erityishuomio saattaa korostaa sen ulkopuolisuutta. Vammaisen nostaminen pääteemaan
jutussa saattaa myös viedä vammaiselta henkilöltä hänen muut ominaisuutensa, kun hänet
huomioidaan vain vammansa vuoksi. Kehitysvammaisista uutisoiminen onkin ristiriitaista.
Stereotyyppien purkaminen vaatii sen, että henkilön muutkin ominaisuudet kuin vammaisuus
tuodaan esille.
|
|---|